Toimintaa!

Ihanaa!

Olemme miettineet päivämääriä!

Edelleen haaveissa on päästä lähtemään ennen kuin talvi rysähtää niskaan, ja lokakuu tuntuisi luontevalta tässä vaiheessa. Elokuu menee vielä asioita selvitellessä, ja syyskuun voisi varata siihen loppurysäykseen. Eli tavaroiden järjestämiseen oikeille sijoilleen. Ja tietysti rahan haalimiseen.

Tällä hetkellä on vetämässä kysely asunnoista yhteen firmaan, joka välittää lyhyt- sekä pitkäaikaiseen vuokraukseen asuntoja. Olen kysellyt erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten päätämme vuokraammeko ensin kuukaudeksi vaikka vähän kalliimmankin paikan, josta käsin etsimme vakituisempaa. Vai pyrimmekö löytämään heti niin hyvän että voisi tehdä pidemmän sopimuksen. Se tosin epäilyttää, koska emme luonnollisestikaan pysty tarkastamaan paikkoja mitenkään täältä käsin. Kun se alkaa olla kunnossa, miehen työkuvioiden lisäksi, onkin jo aika alkaa varailemaan lentoja! Jihuu!!

Hommiin!

Säästöpossu on päässyt ihan oikeisiin töihin.

Kuten sanottua, paljon on maksamista siellä espanjassakin, eikä ole koskaan huono asia varautua siihen että raha-asiat muutenkin, niin sanotusti, kusee.

Päätin että kirpputoripöydän pitäminen tulee kovin kalliiksi, ja perustin pienen kuistikirpparin, kuistille.

Nyt vaan ilmoituksia menemään ja toivottavasti meitä vaivaa asiakkaat pian!

Jännittää ja ahdistaa

On ikäviä olotiloja jolloin ei malttaisi odottaa, pelottaa ja miettii, onkohan tämä järkevä ajatus ollenkaan?

Tosiasia on että vaikka espanjassa monet asiat ovat halvempia kuin täällä, tulee meille paljon sellaisia kuluja, mitä täällä ei tarvitse miettiä. Toinen lapsi menee jo pian kouluun, ja jos tyttö ei innostu todella espanjaa puhumaan on meidän maksettava koulumaksut suomalaiseen kouluun. Toisekseen, tyttö pitäisi lennättää isäänsä tapaamaan lomilla, ja en usko että olen kovin innokaas päästämään lasta yksin koneeseen, joten matkakulut tulee sitten meiltä molemmilta.

Työtä on luonnollisesti saatava mahdollisimman pian. Kielen opiskelu auttaa laajentamaan työpaikkahakua. Nyt aluksi olisi tyydyttävä paikkoihin joihin kelpuutetaan suomen ja englannin kielen taidoilla. Jos minä itse töihin hakeudun, on työn oltava niin hyvin palkattu että saadaan lapset hoitoon.. ! Voi voi.
Mutta montaa hetkeä ei tarvitse kärvistellä näiden ajatusten kanssa, kun mietteet jo kääntyy alati lähestyvään talveen! Talvea ei voi sietää! Kylmyyttä, pimeää ja tympeyttä. Tiedän, tiedän. Ei siellä aurinkorannikollakaan rantakelit talvella ole, mutta takuulla parempi kuin -25 astetta täällä ja metriset lumipenkat, jotka minä saan kolata!

Voi kumpa asiat etenisivät mukavasti ja suunnitelmat toteutuisivat..

Niin me sitten...

Alunperin me olemme miettineet ulkomaille muuttamista naimisiin mennessämme. Itse asiassa jo ennen sitä.
Meidän piti mennä naimisiin Tasmaniassa, mutta olosuhteet muuttuivat, niinkuin meidän elämässä tuntuu tapahtuvan useinkin, ja päädyimme tammikuisena iltapäivänä maistraattiin Helsingissä.
Useaan otteeseen tuli puheeksi kuinka tympeä suomalainen talvi on. Me emme vain sovi tänne. Keski-suomeen muutettuamme oli suunnitelmat jo kypsiä, mutta mieheni sai todella hyvän työtilaisuuden ja suunnitelmat jäädytettiin.
Espanja pompahteli puheisiin vähän väliä. Aina kun tuntui työläältä jaksaa tätä systeemiä, sukua ja ympäristöä.

Mieheni työ kävi sietämättömäksi, ja lopulta oli hyvin selvää että perheen hyvinvoinnin kannalta järkevintä on lopettaa. Espanja nousi jälleen mieleen ja puheisiin.

Mikä meitä täällä pitelisi?