Noin kolmisen kuukautta on nyt takana oleskelua Espanjan maalla.
Olemme kovasti paljon viisaampia kuin tullessamme, ja ainakin triplasti hölmömpiä.
Yleisesti ottaen oleskelu, eläminen täällä on ihastuttavaa! Maalaisjärki ja jonkinlainen perustulo riittää siihen että voi elää "normaalisti", mitä se kullekin tarkoittaa..
Meidän normaaliin elämään riittää ettei ole nälkä, jano eikä ihan liian kylmä. Suomessa talviaikaan asunnostamme mitattiin mm. 10°c lämpötiloja, joten siinä mielessä meitä ei ole helppo säikytellä.
Ruoka on halpaa, kunhan ei osta sitä briteille ja suomalaisille suunnatuista kiskuripaikoista.
Olemme edelleen väliaikaisia oleskelijoita, koska tilanne ei ole vakiinntunut niin nopeasti kuin ajattelimme. Miehelle tosin on residenssi haussa työn takia. Kevät näyttää miten loppuperheen käy. Olin lasten kanssa välillä suomessa ja yritin selvitellä asioita KELAn ja työvoimatoimiston kanssa, mutta niilläpä on mihinkään hyvin vähän sanottavaa, joten parasta olisi vain löytää itselleenkin toimeentulo täältä.
Arkipäivässä tavallisuudesta poikkeaa vain maisemat. Lapset ovat riiviöitä ja pyykkikone laulaa aamusta iltaan. Ilmaisia huvituksia on kuitenkin tarjolla enemmän jo ilmojenkin puolesta. Lapset viihtyvät ulkona, ja vain parina päivänä on ollut niin kylmää ja tuulista ettei ulkoilu ole tullut kysymykseenkään.
Junalla pääsee halvalla aika pitkällekin, ja paikkoja riittää vielä pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Naapuripitäjän lintupuisto kuuluu näihin ilmaisiin huveihin, vaikka kyllä sieltäkin löytyy vuokrapyörää, kioskia ja karusellia jos kolikot polttelee taskuissa..
Meille riitti kukkojen ja tipujen vaaniminen ja haaveilut siitä talosta mihin saisimme omia kanasia.
Bongailu jatkuu entistä jännittävämpänä kun vastaan voi tulla tällaisia mörköjä jo kotipihassa!
Torakan olen toistaiseksi nähnyt vain kuolleena joten jätin kuvaamatta.
Pääsin viimein myös vilkaisemaan Mijasin katuja ja aaseja.
Olin ihan hitusen pettynyt siihen että tammikuunkin kylminä päivinä kylä vaikutti aika turistivetoiselta.. Odotin luonnollisempaa, pikkukylämäistä tunnelmaa, mutta tuollapa oli kaikki myynnissä.
Kadut oli sieviä ja aasit herttaisia, vaikka tokihan minä viherpiipertäjäparka käytin liikaakin energiaa miettiessäni miten aaseja hoidetaan. Mielessä käväisi jälleen se paikka mihin mahtuisi aasikin pihaan...
kuva: äiti
Kun pihassa kasvaa banaanipuita ja jasmiinia, ei voi olla kovin kurja olla. Mutta joutuupa sitä silti miettimään että riittääkö toimeentulo, jos ei, niin odottaako jäätävä suomi..?
Taistelutahtoa riittää, joten jos se on vähääkään meistä kiinni niin paluuta ei ole.
Jos mennään niin mennään täysillä!
kuva: äiti
Näen vain aurinkoa, muutenhan en edes katsoisi.