Jos joku onneton ei vielä satu tietämään niin minähän olen bipolaarinen.
En kovin vakavasti, jos niin voi sanoa. Luulen että joku kaunis päivä tulen pääsemään jatkuvasta lääkityksestä eroon, mutta toistaiseksi olen jumissa pillereideni kanssa. No. Joskus käy niin että resepti on uusimatta ja lääkkeet loppuvat, mikä sinänsä ei ole katastrofi, kunhan asia jotenkin tulee hoidettua. Lääkkeiden ikävä puoli nimittäin on se, että ne aiheuttavat vieroitusoireita.
Minä en pidä lääkkeistä. Lääkkeet eivät kuulu ihmisen elimistöön, ja minusta aina pitäisi pyrkiä hoitamaan vaivat muulla tavalla kuin popsimalla pillereitä ja kapseleita. Ravinnollahan on aivan mieletön vaikutus ihmisen terveyteen. Niin myös mielenterveyteen..
Puhdistamon edustaja piti mainion puheen kaakaopavun mielettömistä terveysvaikutuksista. väittipä hän jopa että ihmiset ovat heittäneet mielialalääkkeillään vesilintua, alettuaan popsimaan näitä ihmeellisiä papusia! Minähän tottakai menin höplään samoin tein, paransipa se minun aivojani tai ei, tämä superfood ei voi olla muutakuin hyväksi minulle.
Lueppa tästä.
Pelkästään ravintoaineluettelo tekee vaikutuksen!
.Puhdistamon laadukkaan pavut ovat käsinpuhdistettuja ja muutoin käsittelemättömiä. Paras mahdollinen hyöty niistä saadaan kun ne popsitaan sellaisenaan, ja pureskellaan omin hampain. Murskatessa niistä kuulemma erittyy jotain juttuja (voi kun joskus jäisi ne hienot sanat päähän), ja ne jutut menevät vallan hukkaan esimerkiksi blenderissä tms.
Maku on jokseenkin kitkerä itsekseen, mutta haukkaapa papu hunajatujauksen kanssa niin kylläpä maistuu herkulle!
Tähän vielä "resepti"
Näin helppoa on mahdottoman herkullisen ruoan tekeminen;
Heitä pataan vihanneksia, valkosipulinkynsiä ja vähän merisuolaa. Lado päälle valinnainen liha, ja perään vaikk atilkka kermaa. Työnnä uuniin, puuhaile muuta ja sen jälkeen nauti!
Tämä pata kypsyi uunissa parikin tuntia 150°c lämmössä. Lihasta riippuen ruoka kyllä tulee nopeamminkin, kovemmalla lämmöllä.
Padan kanssa nautimme myös viiniä, josta voisin kirjoitella myöhemmin.
