18.12.12

Rakastamista part.2



Kiitos kaverille kyläilystä, ja muistutuksesta. Vaikka tuntuukin että muistan aina katsoa ympärilleni, ja olla iloinen siitä mitä näen.
Välillä kuitenkin avaa aamulla verhot, sattuu vilkaisemaan sinne taivaanrantaan ja huomaa yllättyvänsä.

Eihän tuo kuva nyt oikein anna oikeutta auringonnousulle livenä, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi rakastan aasien kopsutusta aamuisin, kun ne kulkevat parvekkeen alta töihinsä. Ja hevosten valjaissa kilkattavia kelloja.

Mukavaa joulun odotusta.

4.12.12

Shar pei

Wheee! Olen tehnyt töitä.
Pienten huovutusneulaselkkausten jälkeen onnistuin yhdellä, karkeatekoisemmalla neulalla saamaan aikaiseksi shar pein. Söpö otus, vaikka itse sanonkin ja 100%villaa.




Muutakin on tekeillä. Jee! Jotain sentään saa tehtyä. Ainakin niin kauan kuin villaa riittää.

26.11.12

rakastamista part.1


Olen lukemattomina päivinä miettinyt tätä. Kun masentaa niin pirusti, kaikki menee huonosti eikä oikein mitän voi tehdäkään, niin pitäisi vaan kirjoittaa siitä mikä täällä on ihanaa. Sitä kutsutaan myös terapiaksi, mutta luultavasti vain jos se tehdään mielenterveystyön ammattilaisen valvonnassa.

Miksi me halutaan olla Espanjassa?
Mun ensireaktio olis että miksi hitossa ei?! Mutta kaikille se ei ehkä aukene. Siispä yritän selittää.

Minä olen syntynyt pohjoisessa, itseasiassa lapin rajojen sisäpuolella. Olen tästä melkoisen ylpeä, ja pidän lappia yhtenä henkisistä kodeistani. Se on vähän outoa, koska mulla on hyvin vähän minkäänlaisia siteita sinne.
Outoa on myös se, että lapin rajojen sisäpuolelle syntyy ihmislapsi jolla ei ole minkäänlaista luontaista kykyä sietää kylmää tai pimeää.
Siinä kaksi ekaa syytä, miksi minä haluan olla täällä; kylmä ja pimeä suomessa.

Rakastan sitä, ettei minun tarvitse hankkia toppatakkeja, villapipoja, kerrastoja ja jokasäänkestäviä järjettömällä hinnalla varustettuja talvikenkiä! Rakastan lähteä ovesta ulos ilman sen isompia kamppailuja, kuin mitä villatakin tai hupparin päälle pukeminen saa aikaan. Kaikenkaikkiaankin voi pukeutua mielekkäämmin, kun vaatevalintoja ei rajoita ajatus hypotermiasta.
Rakastan halpoja vaatteita ja kenkiä joiden tarkoitus EI OLE kestää pakkasta, lunta, loskaa ja jäätä.

Kun menen ovesta ulos, näen pelkkää kauneutta. Joo, monesti paikat on hitusen rempallaan, tai vähän miten sattuu korjattuja, mutta sellainen ei minua häiritse. Päinvastoin. Itse en tykkää ottaa kaikkea niin kovin vakavasti, joten tämä meininki sopii mulle varsin hyvin.
Talot ovat sieviä  koristeellisine ikkunakaltereineen ja kukkia on joka paikassa. Katukivetykset on jokapaikassa vähän erilaisia ja siisteydestä pidetään tosi hyvää huolta.
Sitten kun minulla on sitä maata missä kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia, niin rakastan sitäkin, kuten rakastan sitä että iltalenkillä voin katsella vuoria, tai aamukahvin kanssa voin katsella miten aurinko nousee meren takaa.

Rakastan höpsöjä espanjalaisia ihmisiä. Mummeleita jotka hengailee kotiensa ovilla, lakaisemassa, kastelemassa kukkia tai muuten vaan.. seisoskelemassa..? Jokainen niistä tervehtii ja ehkä päivittelee säätä. En ole törmännyt vielä ihmisiin jotka eivät pitäisi lapsista, ja todella harvaa häiritsee edes meidän totaalisen ADHD koira. 
Muutenkin ihmiset tervehtivät kadulla, ihan tuntemattomiakin, vaikkei ihan turisteja kuitenkaan. Tämä kylä on kuitenkin sen verran pieni, että meidät on jo nähty, todettu ei-turisteiksi ja meitä tervehditään ihan tavallisesti.

Ihmiset ovat keskimäärin huomattavasti leppoisampia kuin suomessa ja avoimempia. Rakastan sitä ettei kaikki ole ihan niin justiinsa.

Rakastan ruokaa, ja ruokakauppoja. Ruoka on melko halpaa, ja ravintoloissa syöminen on halpaa. Ihmiset eivät myöskään katso sua kieroon kun menet tapaksille, vaikka oletkin köyhä. Se vaan kuuluu täällä "tapoihin", se on halpaa eikä kukaan kyseenalaista sun oikeutta juoda kahvilassa pieni olut tai kahvi terästyksellä. (carajillo, henk. koht. valinta on baileys)
Rakastan sitä että kadun varrella on leipomo, vihanneskauppa ja lihakauppa. Rakastan sitä että lihan saa tuoreena, ilman mitään lisäainesotkuja.
Rakastan sitä että mun lempparipunkkupullo maksaa 1,45€ eikä ole outoa tai alkkista juoda viiniä vaikka lounaalla.
On upeaa että parvekkeellani kasvaa ympäri vuoden Aloe vera ja jasmiini. Rakastan sitä että kadut tuoksuvat joinain päivinä jasmiinille-

Hitto. Tästä tulisikin yllättävän pitkä juttu.
Taitaa jädä jatkokertomukseksi, koska nyt rakastan uutta sohvaani niin paljon että on pakko lähteä keksimään mitä sille tehdään.
Vastapäisen talon yhteen ikkunaan ilmestyi "se alquila"- kyltti (vuokrataan) ja satuin huomaamaan aivan upean sohvan siellä. Onnekseni talon omistaja sattui illalla paikalle, ja suostui myymään tuon sohvan meille 50 eurolla!
Se on aivan törkeän likainen ja kaipaa uutta päällistä, mutta aluksi saa kelvata että se peitetään jollain, nimittäin se on juuri sen mallinen josta en ole uskaltanut edes haaveilla!

Näyttääpä se kauhealta! Mutta toisen roska on toisen aarre. Päällistä lukuunottamatta sohva on tukeva ja hyväkuntoinen. Puhtaampaan tällaiseen meillä ei ikinä olisi rahaa. Joten Happyhappyjoyjoy!

En uskalla myöskään edes ajatella mitä tuon verhoilu tulisi maksamaan, mutta joku päivä.. 


Saimpas heti palautetta, kun uhkailin kitinällä ja valituksella! ;)
En mä oikeasti aio vaan valittaa ja marista. Jotkut päivät vaan on.. no, perseestä, jos suotte anteeksi.
Nykyään en enää uskalla sanoa, että "tämä on pahin päivä ikinä!", olen nimittäin oppinut että luultavasti aina tulee kuitenkin pahempi päivä. Jos päivät laitettaisiin jonkinlaiseen pahemmuusjärjestykseen, olisi tämä päivä kyllä silti hyvillä sijoilla.

Mutta, empäs aiokaan kertoa miksi tämä päivä on niin paha. Kerron sen ehkä myöhemmin, ja keskityn nyt toiseen asiaan.
Olen pannut merkille, että kun muutimme tänne ESPANJAAN, niin ihmiset ovat sen jälkeen olettaneet että meillä ei ole ongelmia ja elämä vain hymyilee täällä auringon alla. Sitten jos erehdyt valittamaan jostakin, niin on homma jo ihan menetetty; "no mitäs lähitte?!" "iteppähän halusitte", "no, muutatteko takas suomeen nyt?"

Onhan se ymmärrettävää, koska kuka hullu nyt muuttaisi ihan TOISEEN maahan, ilman vedenpitävää suunnitelmaa ja ainakin viiden vuoden hätävararahastoa?

NO ME!

Ihan siitä syystä, ettei meillä siellä suomessakaan ollut sen parempaa suunnitelmaa. 
Meillä meni huonosti sielläkin ja vaikka välillä tuntuu että nyt menee vielä huonommin, niin joka päivä huomaan ajattelevani "no, ainakaan ei oo pakkasta!" tai ihan vaan että "no, ainakin mä oon täällä!"
Koska mä nyt vieläkin ajattelen näin, niin päätin kirjoittaa listan asioista joista tykkään täällä espanjassa. Mikäs sen parempaa terapiaa -lähes- maailman paskimpaan päivään, kuin ajatella positiivisia ajatuksia?! 
(kyllä, kiristelen hampaita juuri niin että se kuuluu varmaan vuoren toiselle puolelle..)

Tähän vaan menee hetki.

25.11.12


Blogisunnuntaita tässä viettelen. Olen ollut jo melko kauan kaikenlaisten blogien suurkuluttaja. Minusta kauneus on ihanaa ja on ihanaa kun kauniisiin kuviin yhdistyy hauskoja juttuja, tai ehkä tylsiäkin, sillain vertaistuellisessa mielessä ihanaa.
Nyt kuitenkin alkaa ottamaan pannuun. Kaikissa blogeissa vilisee mainoksia. Kaikki blogit kuuluu johonkin sivustoyhteisöhässäkkään, missä kaikki on tosi taitavia, lahjakkaita ja kaikin tavoin upeita. Ihan kiva. Mutta mitä hiton tekemistä millään niistä asioista on todellisuuden kanssa? 
Viimeisenä rimpuilevat todellisuussektorilla kotiäitiblogit, mutta kas, niissäkin on mainosta, arvontaa ja sponsoreita! Ompa todella liikuttavaa lukea kotiäidin kamppailusta milloin minkäkin lapsoseen liittyvän haasteen parissa kun silmissä vilisee pitsialusvaateriukuja...

No. Mä tietysti olen vain katkera koska mulla ei ole varaa tosi hienoon kameraan, (ja siis ei muuten mut mun kameran linssi on omien palleroisten käsittelyssä saanut jo naarmuja ja muuta kivaa..) eikä mulla oo edes varaa hankkia pirun tarvikkeita että voisin tehdä jotain mistä ottaa hienoja kuvia. Ja kun ei ole hienoja kuvia, niin ei voi pitää blogia?
No HOOVEE. Koska mä tunnen jotian ihmeen tunteenpaloa tähän bloggaamisasiaan nyt, niin aion kirjoittaa tänne vähän enemmän, ja unohtaa ne hienot kuvat. Niiden sijaan saatan ilahduttaa itseäni keskinkertaisilla räpsyillä jotka syystä tai toisesta liikuttavat minua itseäni suuntaan tai toiseen.
Eli paljon ruikutusta, vinkumista ja haaveilua. Vähän tomintaa. Olé!


23.11.12

Helminen


Mehän törmäsimme keväällä puistossa pieneen kissanrääpäleeseen, joka kaipasi kipeästi ravintoa ja hoitoa.
Tähän:


Helminen (ent. Helmi) muutti meidän kanssa maalle, mutta ei sieltä pois.
Kukapa haluaisi viedä kissan pois paikasta jossa on varmasti hiiriä, eikä autoliikennettä nimeksikään?


22.11.12

Kuvalisäys edelliseen.


Siis täällähän on kylmä. Se ei ehkä tunnu siltä kun asiaa tarkastelee suomesta käsin, mutta jos koko kesän lämpötilat on lähennellyt neljääkymmentä astetta, niin äkkiseltään jopa 20 astetta on melkoisen kylmä!
Nyt tuolla ei ole kyllä sen vertaa. Pitäisi kai hankkia lämpömittari, että asiaan voisi sanoa juuta tai jaata..

enivei, todisteeksi hyytävästä kylmyydestä kuva siperianhyskyn sukuisesta otuksesta, jonka lemmikin etuihin kuuluu mm. paras paikka lämppärin edessä.

21.11.12

Ompa ollut pitkä tylsä jakso.
Rahat on koko ajan loppu --> stressi. Pahantuulisuutta, kiukuttelua ja tympääntymistä. On satanut hirveästi, ja se tuo omat pikku juttunsa täällä elämiseen. Espanjalaiset talot eivät suinkaan ole rakennettu jäätä murtaviksi lämpöpesäkkeiksi niinkuin suomalaiset talot. Ja vaikka meidän talo suomessa oli enemmänkin jään murtama, eikä lainkaan lämmin, tuo tämä sadekausi omat, uudet haasteensa.

Ilmahan on kostea. Siis tosi kostea. Tarkoittaa sitä että ikkunat valuu vettä, sisäpuolella, ja ihan huolella. Ja seinät homehtuu jos unohdat tuulettaa. Kyllä. Tuuletettava on vaikka sataisi kaatamalla.
Lattiat on kiveä, laattaa. Ne on tosi kylmät, ja koko kämppä on tosi kylmä. Tähän alkaa vähän tottua. Kun oppii tuulettamaan, niin huomaa että ei palele niin paljon. Kosteus tekee niin paljon.
Ja edellisessä asunnossa pyykinkuivaus osottautui täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Tästä syystä pyykit uivat, siis sukelsivat, sateessa kunnes sade lakkasi. Nyt tilannetta korjaillaan, ja pyykkiä siis riittää. Lisäksi on opittu luuttuamaan niitä lattioita. 
Tämäpä on ensimmäinen asunto missä on törmätty torakoihin.

Not Funny!

Ainoa keino, mitä voi kokeilla, ja sitten toivoa kovasti, on siivota paljon. 
Nyt ei ole enää näkynyt, sormet ristiin!
Eli siitä syystä espanjalaiset luuttuavat päivittäin. Ne luuttuavat myös terassit, parvekkeet ja oven edustalta kadun. Päivittäin.
Mä en ole vielä ihan niin innokas, vaikka keittiö kyllä tulee pyyhkäistyä joka ilta.

14.9.12

 Jee!
Me olemme virallisesti rekisteröityneet, ja typy on koulussa!


Ei se koulun puolikaan paperihommien suhteen ihan yksinkertainen ollut, mutta selvittiin kuitenkin! Kyselin englantilaiselta isältä koulun systeemistä, ja näyttää siltä, että mun täytyy tehdä koko paperirumba uudestaan pienemmän kohdalla, eikä siinä vielä kaikki! Koko juttu pitää tehdä ensisyksynä uudestaan, ja sitten taas, ja taas! =D

Rauhoitutaan nyt, ja mietitään mitä kaikkea on tapahtunut.
Campo jäi sydämeen, ja harmillista on ettei kuvia jäänyt muistoksi. Kuvat tulipalosta, yksi värikäs ötökkä ja kuva miehestä käsi paketissa, palon jälkeisenä aamuna.



Kun tytöt alkaa koulutiensä, ehkäpä minä voin palata tekemisen pariin. Nos vemos!

7.9.12


Kun on lähes vuosi mennyt, eikä byrokratia ole vieläkään kunnossa, alkaa huumori loppua.

Pääsimme todella maaseudun rauhaan, vaatimattomaan asumukseen, ja vaikka alku on ollut aivan kamala, olen nauttinut täysillä niistä pienistä hyvistä hetkistä.
Valitettavasti virastojen sokkelot päihittävät meidät ja muutto takaisin sivistykseen on välttämätön ja pikainen.

Voisin väittää että jos tämä kaikki tapahtuisi suomessa, olisin voinut vielä jopa huonommin kuin nyt. Espanjalaiset ihmiset säilyttävät huumorinsa, jopa uhkaavan maastopalon aikana, ja suurin osa ihmisistä on sympaattisia. 
Toinen osa taas on niitä jotka tekevät kaiken vain oman edun eteen, ja vaikka joudunkin ymmärtämään etteivät he pahaa tarkoita, en jaksa hyväksyä monenlaisia asioita.. 

Katsotaan mihin huomenna laskeudutaan. Johonkin "helppoon" ja halpaan paikkaan josta on hyvä kiikaroida seuraava tilaisuutta campolla.


Äiteelle maailman isoin kiitos, ja muhkeampi pahoittelu loman extreme- luonteesta.

6.9.12

Muuttopäivä


Kuinka moni katsoi uutisia 30.8. torstaina?


Meillä oli muuttopäivä. Haaveilut asumisesta maalla tulivat toteen ja toimme lastin tavaraa iltapäivällä uudelle talolle. Olimme varautuneet kuohuviinillä, ja grilliherkuilla hiljaiseen iltaan kauniissa maisemissa. 
Grillihiilet alkoivat jo hehkua kun mies tokaisi että katsopa taivaalle! Savuahan siellä, niin pirusti. Savu näytti kuitenkin tulevan melko kaukaa, emmekä vielä ajatelleet asiasta sen enempää. Mies lähti kaupunkiin hakemaan lapsia, ja äitiäni joka on kylässä.

Hyvin nopeasti savu valtasikin koko taivaan, ja ajattelin ettei ehkä ole ihan korrektia grillata kun maasto palaa ja savu pimentää maan, ja aloin sammutella hiiliä. Hetken päästä aloin jo odottelemaan, missä perhe viipyy. 
Empä tiennyt että meidän uusi talo kuului evakuointialueeseen, eikä autolla päässyt enää lähimaillekaan. Odotin ja odotin, kauhistelin savua ja pikkuhiljaa laskevaa tuhkaa. Onneksi pari kaveria soitteli ja kertoi mitä tapahtuu. Yksi kaveri osasi kertoa että kyllä sinne joku tulee sinut hakemaan jos tilanne vaatii.
Ketään ei tullut ja alkoi hiukan pelottaa. Meidän pihan perällä on joen uoma, jonka jälkeen nousee suuret kukkulat. Liekit nousivat kukkulan päällä, enkä ole koskaan toivonut näkeväni auringonlaskua niin kovasti. Auringonlaskuhan se ei ollut. Lopppujen lopuksi totesin että minun on pakko siirtyä ainakin ylemmäs, pois päin palosta ja keräsin tärkeimmät tavarat kassiin. Vuohta en halunnut viedä koppiin joten laitoin sille koiran hihnan ja otin mukaan. 

Voin sanoa että paikallisilla naapureilla oli ihmettelemistä kun vierasmaalainen tantta nousee laaksosta mukanaan vuohi, neljä koiraa kintereillä ja kamera kaulassa!
(hulluja nuo turistit?)
Meidän terassin kulmalta. Maisema on vino, en minä ;)
Onneksi heti ensimmäisen mäen päältä löytyi naapuruston väkeä, myöskin ihmettelemässä näkymää. Yksi jopa puhui vähän englantia, ja he olivat sitä mieltä etten saa mennä takaisin alas. Kun kyllästyttiin kukkulaa toljottamaan, porukka alkoi valua pihateillensä ja englantia puhuva nainen pyysi minut mukaansa. 
Ihmiset suunnittelivat että saisin kyydin joltakin kaupunkiin päin, joku jopa mittaili takapakkia, että mahtuisiko vuohi mukaan. Lopulta päätettiin kuitenkin että koska englantia puhuvan naisen koirat olisivat syöneet vuohen, menisin toisen naapurin luo odottelemaan.
Olin umpiespanjalaisen naisen luona, vuohi tolpassa kiinni ja uskomattoman väsynyt. Naapurin mies kevensi tunnelmaa tuliaiheisilla vitseillä, joista tosin en juuri mitään ymmärtänyt.
Aivan ihanat ihmiset tarjosivat iltapalaa ja viiniä, näkyminä aterialle oli jo rantaa kohti leviävä metsäpalo.
Aina kun liekit nousivat korkeammalle, kuului ihmisten "mira, mira!!" ("katso!") ja kun nousi suuri valkoinen savupatsas, mies kääntyi lohduttavasti sanomaan minulle "aqua" ja osoitteli kukkuloille.

La Atalaya palaa


Tällä välin olin onnistunut käyttämään puhelimeni saldon ja akun loppuun. Onneksi naisella oli laturi ja sentään sen sai kuntoon jotta mies saattoi soittaa minulle. Puhelimessa en juuri saanut selvää tapahtumista, mutta myöhemmin sain kuulla miehenkin edesottamuksista. Kun perhe oli yrittänyt ajaa talolle, ja tie oli uljettu oli mies noussut autosta puhumaan poliisin kanssa. Poliisi oli sitä mieltä, ettei alueella ole enää ketään, vaikka mies tietysti tiesi että olen naapureiden kanssa siellä. Autolle palatessa kävikin niin ikävästi että mies putosi jonkinlaiseen ojaan, tai notkoon ja tietysti loukkaantui. Mielettömällä tuurilla ohi kulkeva skootterikuski kuuli miehen ja haki poliisin apuun. Nyt sillä raukalla on selkä hajalla, ja kädestä lähti sellainen pala että se on paketissa.

Lohduttava valkoinen savu, kun tuli sai vettä niskaan.
Kahden aikaan yöllä tuuli oli kääntynyt. Liekit jatkoivat kohti Marbellaa, ikävä heille, onni meille.
Näytti siltä että voisi koittaa nukkua.
Naapurin Enrique tahtoi välttämättä saattaa minut laaksoon, ehkä siksi että vuohi oli sen mielestä niin siisti ja se halusi taluttaa sitä ;)
Mies on asunut vuosia saman tien varrella eikä edes tiennyt että meillä on tällainen mökki täällä.
Pääsin uuteen kotiin, mutta voitte vain kuvitella ettei nukkuminen olisi kovin helppoa. Muutaman kerran piti nousta katsomaan ikkunasta, näkyykö liekkejä. Koirat oli levottomia ja muutkin äänet vieraita. 
Aamulla kaikki oli tuhkassa ja haisi savulta. Mies ja muut pääsivät tulemaan talolle.

Nyt on sairaslomaa ja hurjia muistoja, mutta pääsemme sentään oppimaan maalaiselämää. Nyt kun byrokratia vielä antaisi periksi että tähän saataisiin jäädä, niin bueno...

9.8.12

Viipukka tutkii: mikä on mañana ilmiö?

Asioidenhoitopäivä!

Onnea Matkaan: Milloin saat jonkun kiinni, milloin et, yleensä et. Yritä päästä paikalle, yleensä et pääse, ja sitten onkin siesta. No pankki ja kaupungintalo ei edes aukea siestan jälkeen, joten ne voi unohtaa. Kiinteistövälittäjä saattaa tehdä töitä iltapäivälläkin, mutta yritäppä saada sellainen puhelimeen!! :devil:

Sitten kun sen saa kiinni, on ihan varmaa että ilmoitus joka sulla oli kiikarissa on vähintää muutaman kuukauden vanha, ja ei tietenkään enää vapaana. Löytyy kyllä pari muuta.. "ei, ei mikään niistä joita meillä oli nettisivuilla". Homma siirtyy taas vähintään seuraavaan päivään, jotta voit nähdä ne asunnot mitä on vapaana. Tämä siis jos kiinteistövälittäjä vaivautuu paikalle sovittuun aikaan. Yleensä ei.

raaps raaps
Homma alkaa jo yleensä edellisestä illasta. Täällä on todella kuuma, joten iltaa venytetään. Silloin jaksaa paremmin puuhailla ja syödäkin. Tämä kostautuu aamulla, kun suomalaisrytmiin tottuneelta on päivä ohi siinä vaiheessa kun herätään vasta yhdeksältä.
Sitten perussetti: yritä syöttää lapsille jotain, käytä koira, pue lapset ja yritä vaan päästä liikkeelle!
Päästään liikkeelle ja siihen se taas jää. On täysin mahdotonta löytää parkkipaikka mistään kaupungintalon läheltä. Jos ei maksa itseään kipeäksi. Kun päästään kaupungintalolle, jos päästään ajoissa, on oltava kolikoita, lippulappuja, kopioita vai passeja??

No, jotain puuttuu, tai joku on väärä. Pitää tulla uudestaan.
Kävellen lasten kanssa homma on about sama plus kiukuttelu.

Samana päivänä tuskin tulee asiaa hoidettua loppuun, koska yleensä vaadittavien papereiden saamiseen tarvitsee saada joku kiinni, tai käydä jossain muualla. Mutta ei mitään mahkuja ilman teleporttia.

Niin että tässä tää meidän arki menee. "kiireessä."

29.7.12

Elukoita.. elukoita.
Hetki sen jälkeen kun tuo lörppäkorva kotiutui meille, törmäsin puistossa tuollaiseen rääpäleeseen. Se oli niin pieni että hädin tuskin peitti kämmenen. Sen ei pitänyt jäädä meille, mutta...
Onhan se hyvä olla kissa, jos meidän suunnitelmat maalle muuttamisesta joskus toteutuvat!




 Huh?
Nyt meillä on sitten myös kissa. Riiviö.
Kyllähän sen vähän ajattelemalla olisi voinut tajuta, että kun on kaksi leikki-ikäistä lasta, saattaa kaksi eläimen pentua olla vähän taakaksi. No. Näillä mennään, ja onhan niistä valtavasti iloa!
Mutta turha odotella rentoja päiviä ja virkeitä iltoja! :D


Nämä valtaavat sitten sen sohvan, joka on niiltä kielletty.



Loppukevennykseksi tänään; taiteilijan näkemys puolikuusta.
Olihan se todella hieno, ja ihan tasan puolikas. Jotenkin minä onnistuin kuitenkin kuvaamaan sen näin


Intiassa kuukin on kuumempi Oo hio hoi! Kuin aurinko meillä mutta suurempi Oo hio hoi!... 

25.6.12

Kukkuu!



Espanjan ainoaksi viaksi tällä hetkellä luen nämä nettivaikeudet! Meidän taloon ei saa ADSL yhteyttä, antenni ei löydä hotspotteja ja piuhaa ei saa vetää naapureiden pihan yli. Mokkula on ainoa mahdollisuus.
Kitsaasti siis maksellaan prepaid aina silloin tällöin.


Kesä onkin lähtenyt vauhdilla käyntiin, kuten myös hikoilu.
Kyläilijöitä riittää loma-aikaan, ja mm. isän kanssa käytiin katsastamassa Gibraltarin apinat ja maisemat.
Ensikerralla menen ilman lapsia ja tutkin mitä noiden portaiden toisesta päästä löytyy!










Autenttisia maisemia ihailtiin Gibraltarin naapurissa Linea de la Conseptionissa.
On muuten erilainen kaupunkikuva kuin täällä turistirysässä!






Benalmadenasta löytyy euroopan suurin perhospuisto- mariposario.
Upeat perhoset lentelevät ympärillä satumaisessa sisäpuutarhassa, ja onnekas voi nähdä perhosen kuoriutuvan koteloista jotka työntekijät keräävät näytille.


Tilasin lämpöä ja aurinkoa kun suomen pölyt karistin kannoiltani. Sitä kyllä sain!
Erittäin hyvin alkaa hahmottua espanjalainen siestarytmi, koska päiväsaikaan menettää kyllä tajunnan jos yrittää turhan paljon rehkiä!
Illalla istahdetaan katselemaan syvän sinistä taivasta, ja odottelemaan tähtien tuiketta viileällä patiolla.
Kyllä tässä nyt kelpaa!

Mukavaa kesää suomeenkin!

23.4.12

Ihanaa bongailua!



En tylsisty leikkipuistossakaan, kun saan seurata pieniä papukaijoja!
Koko palmun ydin on yksi iso pesä, aivan kuin muurahaisilla.

 


Kovaa työtä tuo kodin kunnossapito!

22.4.12


Jahas.
Kevät on täysillä menossa, ja lämpötilatkin suosivat sen verran että käytiin oikein kunnolla rannalla!
Ei sinne uimaan voi mennä, meri on kylmä kuin mikä. Mutta rannalla kelpaa paistatella.

Havahduimpa myös siihen että meillä on iso piha, joka epäilemättä vaatii jonkin sortin huomiota aina välillä. Kyllä mä olen sen jo kastellut joka päivä, nurmikon siis ja onneksi myös talon seinustalla olevan penkin, kun sieltä nousi upeita keltaisia ja punasia ruusuja!
Kuvia niistä joskus toiste. Kamerasta loppui akku, ja olen ollut liian laiska etsimään laturia.

Siitä syystä myös seuraava kuva on napattu googlesta.

kuva: Erja Laakkonen/ Vastavalo.fi

Pihalta löytyy tällainen papukaijakukka, paratiisikukka eli Strelitzia reginae.
Vinkeä kasvi, todell aiso pensas, ja mulla ei ole hajuakaan pitääkö sille tehdä jotain. Ei kun tutkimaan kasvien hurjaa maailmaa!

Mukavaa kevättä!

9.4.12

Piippolan vaarilla..

No ei nyt sentään.


Mutta tässä suunnitelma.
Tutun koira sai muutama viikko sitten pentuja, ja näin tässä kävi. Kohta meilläkin on rekku.
Ei ihme, koska täällä on koiria aivan valtavasti!Eli jos vähääkään lemmikit miellyttää niin niitä alkaa väkisinkin vilkuilemaan pian. Kissoista me ollaan aina pidetty, mutta kun allergia vaivaa niiden kohdalla niin pahasti niin lähdetään tälle linjalle. 

Tämä otus on sekarotuinen, jonka emässä tiedetään olevan spanielia ja huskya. Isästä ei oikein tiedä, mutta nuo rodut yhdistettynä olisi aika optimi!

Nyt kun vielä oltaisiin nimestä yksimielisiä... ehdotuksia?

25.3.12

Sirkkasia


 Samu-sirkka tavattiin kotiportilla ja ikäänkuin mittojen suhteuttamiseksi kärpänen osallistui kuvaukseen.
Tämä sirkka osasikin lentää. Ja mikä on ehkä jännittävintä tässä bongailussa, on se että joka kerta kun nuo ryökäleet liikahtaakin niin minä hypähdän vähän, ja jos ne oikein loikkaa, saattaa olla että päästän varoitusääniäkin.

Tämä seuraava kaveri olikin jotain astetta siistimpää!
Jonkinlainen rukoilijasirkka paistatteli lampun lämmössä, ja suorastaan poseerasi halukkaille räpsijöille.

Sain seurata myöskin sirkan metsästystä kun se leikki kissaa ja hiirtä ampiaisen kanssa. Pari kertaa kuului aika paha pörinä, ennenkuin sirkka vei pelin 6-0








Täytyy sanoa että se on aika vaikuttava kun se kääntää katseensa noin kohti.

Kuumottavaa sunnuntain jatkoa!

14.3.12

Leppoisampaa


Onneksi kevät tuli. Aurinko paistaa niin että yhden lapsen niska, toisen nenä on jo palanut. Täytyy alkaa pitämään vähän tarkempaa vahtia hatuista, ja rasvoista. Itse en pala helposti, enkä saa auringonnpistoksia, mutta varsinkin toinen lapsukainen on niin kovin vaalea, ja punapigmenttinen että kärähtää helposti.
Harmi sinänsä, kun siitä hatusta yleensä saa taistella hullunlailla, eikä asiaa auta se että esimerkiksi espanjalaiset lapset ei hatuista juuri tiedä.

Uusi talo on mainio! Meiltä löytyy nyt takka, grilli, kunnon terassi ja siistimmät vessat ja keittiö.
Välittäjien ja espanjalaisten talonomistajien kanssa on välillä työläs hoitaa asioita, mutta joskus tuskastelu palkitaan.
Meille kävi niin, että talo on aivan todella siisti, ja omistaja on varustanut sen kaikella mahdollisella. Löytyy pesuaineet, roskapussit, astiat, ja petivaatetta vaikka koko kylälle. Laatikoista kaivellen löytyy lamput, patterit, wc-paperit ja hyttyskarkotteet! 
Näin vuokra-asunnot hoidetaan. 

Valokuvaus on käynyt jotenkin ylivoimaisen vaikeaksi, ja kuvat ovat suttuja, tuhruja ja rumia.
Lataampa akun ja kokeilen taas.

26.2.12

España


Asiat toimii täällä usein hyvin eri tavoin kuin suomessa.
Asuntojen vuokrasopimuksia ei tehdä kalenterin mukaan, vaan sopimus kirjataan muuttopäivälle, ja vuokranmaksukausi lasketaan myös siitä päivämäärästä.

Muutto voi tulla yllättäenkin, me muutetaan huomenna. 
Joskus on aika työlästä saada mitään tapahtumaan. Välittäjien luotettava "kiireinen" äänensävy saattaa tarkoittaa että välittäjästä kuulee seuraavan kerran viikon kuluttua. Kun joku sanoo että soittaa parin tunnin päästä, kannattaa melkein soittaa itse. Kiireinen muutto jo tänään muuttuu espanjalaisen käsitteissä nopeasti huomiseksi. Ja kun huomiseksi sattuu lauantai, niin ollaankin jo hyvin väkinäisesti missään tekemisissä kun on vapaapäivä.
Pyhiä ja juhlia riittää, ja jos tiistaiksi sattuu pyhä, on turha kuvitella että kukaan tekee maanantainakaan juuri mitään.

Kaikenkaikkiaan elämään sisältyy paljon odottelua. Paitsi jos jonkun pitää saada rahaa, se on kyllä takuulla määräaikaan käsi ojossa.

15.2.12

Kierrätystä!



Jei! Kierrätys jatkuu sittenkin, edes jollain tapaa.
Roskalaatikoiden läheisyyteen oli hylätty tämä ihana tuoli. Katselin sitä, mutta väärään suuntaan kun oltiin menossa, tuoli jäi siihen. Seuraavana päivänä tuoli oli siirtynyt kymmenisen metriä, selkeästi meillepäin.
Pakkohan se oli napata mukaan.

Aivan ihana tuoli, jalat mahtuu kans, ja kun vielä keksin siihen mukavan tyynyn tms. niin kyl kelpaa istua terassilla.
Vielä jos saisin vähän isomman terassin..?

6.2.12

Life, universe and everything

Noin kolmisen kuukautta on nyt takana oleskelua Espanjan maalla.
Olemme kovasti paljon viisaampia kuin tullessamme, ja ainakin triplasti hölmömpiä.
Yleisesti ottaen oleskelu, eläminen täällä on ihastuttavaa! Maalaisjärki ja jonkinlainen perustulo riittää siihen että voi elää "normaalisti", mitä se kullekin tarkoittaa..

Meidän normaaliin elämään riittää ettei ole nälkä, jano eikä ihan liian kylmä. Suomessa talviaikaan asunnostamme mitattiin mm. 10°c lämpötiloja, joten siinä mielessä meitä ei ole helppo säikytellä.
Ruoka on halpaa, kunhan ei osta sitä briteille ja suomalaisille suunnatuista kiskuripaikoista.

Olemme edelleen väliaikaisia oleskelijoita, koska tilanne ei ole vakiinntunut niin nopeasti kuin ajattelimme. Miehelle tosin on residenssi haussa työn takia. Kevät näyttää miten loppuperheen käy. Olin lasten kanssa välillä suomessa ja yritin selvitellä asioita KELAn ja työvoimatoimiston kanssa, mutta niilläpä on mihinkään hyvin vähän sanottavaa, joten parasta olisi vain löytää itselleenkin toimeentulo täältä.






Arkipäivässä tavallisuudesta poikkeaa vain maisemat. Lapset ovat riiviöitä ja pyykkikone laulaa aamusta iltaan. Ilmaisia huvituksia on kuitenkin tarjolla enemmän jo ilmojenkin puolesta. Lapset viihtyvät ulkona, ja vain parina päivänä on ollut niin kylmää ja tuulista ettei ulkoilu ole tullut kysymykseenkään. 
Junalla pääsee halvalla aika pitkällekin, ja paikkoja riittää vielä pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Naapuripitäjän lintupuisto kuuluu näihin ilmaisiin huveihin, vaikka kyllä sieltäkin löytyy vuokrapyörää, kioskia ja karusellia jos kolikot polttelee taskuissa..
Meille riitti kukkojen ja tipujen vaaniminen ja haaveilut siitä talosta mihin saisimme omia kanasia.


Bongailu jatkuu entistä jännittävämpänä kun vastaan voi tulla tällaisia mörköjä jo kotipihassa!
Torakan olen toistaiseksi nähnyt vain kuolleena joten jätin kuvaamatta.




Pääsin viimein myös vilkaisemaan Mijasin katuja ja aaseja.
Olin ihan hitusen pettynyt siihen että tammikuunkin kylminä päivinä kylä vaikutti aika turistivetoiselta.. Odotin luonnollisempaa, pikkukylämäistä tunnelmaa, mutta tuollapa oli kaikki myynnissä.
Kadut oli sieviä ja aasit herttaisia, vaikka tokihan minä viherpiipertäjäparka käytin liikaakin energiaa miettiessäni miten aaseja hoidetaan. Mielessä käväisi jälleen se paikka mihin mahtuisi aasikin pihaan...

 kuva: äiti

Kun pihassa kasvaa banaanipuita ja jasmiinia, ei voi olla kovin kurja olla. Mutta joutuupa sitä silti miettimään että riittääkö toimeentulo, jos ei, niin odottaako jäätävä suomi..?
Taistelutahtoa riittää, joten jos se on vähääkään meistä kiinni niin paluuta ei ole. 
Jos mennään niin mennään täysillä!

kuva: äiti

Näen vain aurinkoa, muutenhan en edes katsoisi. 

2.2.12

Tammikuun luksusta



No jos tammikuussa saa tuoreita mansikoita, niin onhan se pakko vetää överiksi ja ostaa cavaa.

Ilma on keväinen. En valita.