Elukoita.. elukoita.

Hetki sen jälkeen kun tuo lörppäkorva kotiutui meille, törmäsin puistossa tuollaiseen rääpäleeseen. Se oli niin pieni että hädin tuskin peitti kämmenen. Sen ei pitänyt jäädä meille, mutta...

Onhan se hyvä olla kissa, jos meidän suunnitelmat maalle muuttamisesta joskus toteutuvat!

 Huh?

Nyt meillä on sitten myös kissa. Riiviö.

Kyllähän sen vähän ajattelemalla olisi voinut tajuta, että kun on kaksi leikki-ikäistä lasta, saattaa kaksi eläimen pentua olla vähän taakaksi. No. Näillä mennään, ja onhan niistä valtavasti iloa!

Mutta turha odotella rentoja päiviä ja virkeitä iltoja! :D

Nämä valtaavat sitten sen sohvan, joka on niiltä kielletty.

Loppukevennykseksi tänään; taiteilijan näkemys puolikuusta.

Olihan se todella hieno, ja ihan tasan puolikas. Jotenkin minä onnistuin kuitenkin kuvaamaan sen näin

Intiassa kuukin on kuumempi Oo hio hoi! Kuin aurinko meillä mutta suurempi Oo hio hoi!... 

Kuolaamista

Nyt lähtö on jo niin lähellä, että voin melkein maistaa suolaisen ilman ja kaikki herkut kielelläni!

Ruokavalion muuttuessa vähempihiilihydraattiseksi, ja muuten terveellisemmäksi, on se muuttunut myös vaivihkaa espanjalaisemmaksi.Enkä tarkoita pelkästään ruokaviinejä ;)

Ensimmäisiä päiviä on myös mietitty, ja suunniteltu. On löydettävä oikeat ruokakaupat, luultavasti joku itämainen puoti ja keittiövälineitä myyvä paikka. Tärkeimpiä olisi mortteli, terävät veitset ja kunnollinen pata. Pataruoka on helppoa, herkullista ja yleensä terveellistä.

Tällaisesta kinkkutelineestä voisin kans haaveilla vähän. Sitten kun meillä on varaa ostaa tuollainen kinkku!

50 päivän painajaisia

Jo jonkin aikaa olen nähnyt pitkästä aikaa unia jotka muistan vielä aamullakin. Näm unet ovat kehittyneet niin että aluksi K vain oli minulle kaikissa unissa tosi ilkeä, mutta pikkuhiljaa kuviin ilmestyi oudot maisemat, tapahtumat ja ihmiset jotka eivät ymmärrä puhettani.

Viimeksi talooni yritti tunkeutua joukko huligaaneja aseineen, enkä saanut ovea lukkoon. Juoksin asunnolta kohti kaupunkia, joka oli kauempana, ja yritin pyytää ihmisiä soittamaan poliisin, mutta kukaan ei ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää minua.

Selvä se. 50 päivää muuttoon!

Unet selkeästi heijastelevat jännitystä, ja asioita jotka vaivaavat mieltäni. Onneksi unissa kuitenkin tapahtuu kaikkea hullua ja suurin osa huolettavista asioista on hoidettavissa. Mutta hyvähän se on että on tuollainen alitajuntaan tallennettu muistilista!

Eli paikan päälle saavuttaessa ensimmäinen hoidettava asia on turvalukot ja ikkunakalterit. (jos vain lupa heltiää)

Vaikka asunto on aika syrjässä, niin on tehokas murtovarkailla pelottelu tehnyt tehtävänsä, ja tämä suomalaisjunttiperhe tahtoo pitää tavaroistaan itsestään huolta.

Ajatuksissa Mijas

Jossain vaiheessa luin ihmisten tekemistä retkistä Mijasin kylään, vuoren kupeelle!

Ajatus kiehtoo minua hirveästi, ja olenkin suunnitellut jo koko perheen kyläilyä sinne päin.

Mijasiin pääsee bussilla Fuengirolasta, noin puolessa tunnissa ja sieltä voi retkeillä katselemaan maisemia ja ehkäpä laiduntavia vuohia.

Lainasin Jennalta tämän mainion aasikuvan

Mijasissa toimii aasitaksi!

En ole ihan varma millä tavalla se toimii. Pääseekö aasilla minne vaan niinkiun autotaksillakin, vai onko se lähinnä turisteille tarkoitettu sightseen-juttu. Mutta minäpä aion mennä aaseja rapsuttelemaan!

Selvisi juuri että meillä on hitusen enemmän vapaata, ennen K:n työn alkamista, joten siihen väliin voisi tuollaisen maakuntamatkankin tehdä.

Parin päivän sisään meillä on toivottavasti iloisia uutisia, ja mä en malta odottaa!!

Asuntoon ja asunnosta

olemme aktivoituneet taas asunnon haussa, kun työnanataja oli laittanut viestiä välittäjälle.

Olisi aivan ihana, ja edullinen asunto tiedossa, mutta välittäjä on kovin huolissaan meidän kulkemisesta. Eikä tämä ole todellakaan ensimäinen kerta kun tähän törmätään!

Onko Espanjassa jokin kansallinen käsitys siitä että yli 100m matkaa ei kävellä, kuljeta pyörällä tms?

Minun nähdäkseni alle 2km on ehdottomasti matka jolle me emme tarvitse autoa, eikä edes sitä skootteria vaikka sellaisen hankintaa jossain vaiheessa harkitsemmekin. 

Onhan sinne asunnolle melkein koko matka enemmän tai vähemmän ylämäkeä, mutta pois sieltä se on alamäkeä! =D

Suunnitelma.

Muuttoon on 61 päivää ja minua alkaa pikkuhiljaa stressaamaan se tosiasia, että meidän asunto ei näytä vähääkään siltä, että me emme omistaisi juuri mitään. Ja siltä sen pitäisi näytää, koska mukaanlähtevä omaisuus tulisi mahtua neljään matkalaukkuun, ja painaa korkeintaan 80kg.

Olemme tehneet periaatepäätöksen, että lokakuun alussa alkaa toden teolla tavaroiden selvittäminen, ja kuljettaminen oikeisiin paikkoihinsa. Minä kuitenkin tahdon jo tehdä listoja, ihan vain hiljentääkseni paniikin päässäni.

-On hankittava isoja laatikoita tavaroiden varastoimista varten

-Pieniä, matkalaukkuihin sopivia laatikoita joihin teemme paketteja jotka ystävät voivat tuoda meille kyläilemään tullessaan.

- Laatikoihin lajittelemme tavarat:

*Ne tavarat joita ystävät tuovat mukanaan

*Lahjoitettavat

*varastoitavat

*kaatopaikalle menevät

Kun pieni irtaimisto on selvitetty, on aika sijoittaa isot kalusteet.

-Vaatekaapit - myyty

-Kirjahyllyt - myyty

-Ruokapöytä - varastoon

-Sohva - kaatopaikalle

-Futon - Varastoon??

-Lasten kalusteet - myyty

-Pyykkikone - ?

-Jääkaappi - ?

-Sänkyjen rungot - kaatopaikka/kierrätyskeskus

Voi voi.. Missä vaiheessa voi myydä lasten kalusteet? Kuinka kauan voi viettää aikaa ihan tyhjässä asunnossa?

Ei tämä nyt stressiä poistanut. 

Noin!

Nyt tein oikein tuollaiset kirpputorisivut.

Voi tässä itse blogisivulla keskittyä sitten haahuilemaan sen elämän, ja Espanjaan muuttamisen merkeissä.

On muuten erittäin tylsä vaihe meneillään. Mitään ei oikein voi muuton eteen tehdä. Työpaikka on, lentoliput ja hotelli varattu.. Asuntoa ei oikein viitsi tyhjentää kun vielä on kaksi kuukautta (!!!) asuttava tässä. Ainoa keskeneräinen selvitettävä juuri nyt on se, millä ihmeellä kuskaan ompelukoneen sinne- Sekin tosin selviää varmaan ihan laittamalla sähköpostia lentoyhtiölle, miten se onkin niin hankala saada aikaan..?

Toinen kuljetusongelma tulee eteen tämän tietokoneen kanssa. Oltiin ajateltu pakata se vaatteiden kanssa kovaan matkalaukkuun. Mutta...

KLIK.

Ja noita videoita riittää!

Ehkäpä armas koneeni kuljetetaankin käsimatkatavaroissa. Nyt pitää vain hankkia reppu johon se mahtuu mukavasti. Kyseessä on siis iMac. Ideoita otetaan vastaan.

Eläintarha

Siinä vaiheessa kun aloimme puhumaan Espanjaan muuttamisesta, oli isompi muksu luonnollisesti täysin ajatusta vastaan. Luonnollisesti siksi että täällä kuitenkin on naapurissa jo pari kaveria, ja muutto mihin hyvänsä olisi pois laskuista.

Pikkuhiljaa kuitenkin asiasta on juteltu, ja tyttökin on ajatukseen tottunut, ehkä jopa mieltynyt. On selitetty kuinka myös siellä on ihan suomalaisia lapsia jotka ehkä kaipaavat juuri toista suomenkielistä tyttöä kaveriksi. On suomalainen koulu, ja paljon uutta nähtävää.

Sitten on tietysti houkuteltukin, vähän. Yksi houkutuksista on eläintarha.

Ilmeisesti vielä joitain vuosia sitten eläintarha on ollut enemmänkin surullinen näky, mutta jossain vaiheessa on paikka tehnyt totaalisen täysikäännöksen. Nykyään alue on kaunis ja hyvin hoidettu tarha, jossa panostetaan uhanalaisten eläinten suojeluun.

Kuvat antavatkin odottaa paljon, ja eläintarha on todellakin tarkastettavien listalla heti alkuun kun paikanpäälle päästään! Erityisesti toivon pääseväni joskus yövierailulle!

Tässä vielä eläintarhan omat sivut.

Klik!

Voi että!

Taas vaan sitä, että miten ihmeessä tämän ajan saa kulumaan??

Oikeastaan juuri mitään ei voi nyt tehdä kun ei sitä ihan kokonansa voi luopua kaikista tavaroista, kun tässä pitää vielä pari kuukautta elellä!

Haaveiluun on vain rajallinen määrä aikaa, kun lapset pyörii mukana, mutta aina välillä voi tutkia internetin ihmeellisestä maailmasta, että mihin sitä ollaan menossa.

Kaveri lähetti tällaisen linkin KLIK. Ostoskeskuksista. En ole vielä tutkinut mitä muuta sivuilta löytyy.

En minä mikään hullu shoppailija ole. Mutta hyvähän se on tietää mistä mitäkin löytyy ;)

Odotellessa..

Koska elämä tuntuu juuri nyt olevan silkkaa odottamista, olen ottanut asiakseni ideoita käsitöitä ja käytännön asioita.

Kuten taisin mainitakin, espanjassa on tapana (lakisääteistä) kuljettaa henkilöllisyystodistusta mukana aina. Koska minulla ei edes ole muunlaista henkkaria kuin passi, olen ottanut passeistamme kopioita. Näin voimme pitää oikeat passit turvassa vaikka työpaikan kassakaapissa tms.

Isäni työpaikalla on laminointikone, ja sen bongatessa tuli mieleeni että kopiothan kannattaa ehdottomasti laminoida! Nyt on kopio aina mukana, eikä ole vaaraa että se kastuisi tai muuten tuhoutuisi.

Taidampa askarrella itselleni vielä jonkun sievän päällysteen... kuvailen sen sitten!

Toimintaa!

Ihanaa!

Olemme miettineet päivämääriä!

Edelleen haaveissa on päästä lähtemään ennen kuin talvi rysähtää niskaan, ja lokakuu tuntuisi luontevalta tässä vaiheessa. Elokuu menee vielä asioita selvitellessä, ja syyskuun voisi varata siihen loppurysäykseen. Eli tavaroiden järjestämiseen oikeille sijoilleen. Ja tietysti rahan haalimiseen.

Tällä hetkellä on vetämässä kysely asunnoista yhteen firmaan, joka välittää lyhyt- sekä pitkäaikaiseen vuokraukseen asuntoja. Olen kysellyt erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten päätämme vuokraammeko ensin kuukaudeksi vaikka vähän kalliimmankin paikan, josta käsin etsimme vakituisempaa. Vai pyrimmekö löytämään heti niin hyvän että voisi tehdä pidemmän sopimuksen. Se tosin epäilyttää, koska emme luonnollisestikaan pysty tarkastamaan paikkoja mitenkään täältä käsin. Kun se alkaa olla kunnossa, miehen työkuvioiden lisäksi, onkin jo aika alkaa varailemaan lentoja! Jihuu!!

Hommiin!

Säästöpossu on päässyt ihan oikeisiin töihin.

Kuten sanottua, paljon on maksamista siellä espanjassakin, eikä ole koskaan huono asia varautua siihen että raha-asiat muutenkin, niin sanotusti, kusee.

Päätin että kirpputoripöydän pitäminen tulee kovin kalliiksi, ja perustin pienen kuistikirpparin, kuistille.

Nyt vaan ilmoituksia menemään ja toivottavasti meitä vaivaa asiakkaat pian!

Jännittää ja ahdistaa

On ikäviä olotiloja jolloin ei malttaisi odottaa, pelottaa ja miettii, onkohan tämä järkevä ajatus ollenkaan?

Tosiasia on että vaikka espanjassa monet asiat ovat halvempia kuin täällä, tulee meille paljon sellaisia kuluja, mitä täällä ei tarvitse miettiä. Toinen lapsi menee jo pian kouluun, ja jos tyttö ei innostu todella espanjaa puhumaan on meidän maksettava koulumaksut suomalaiseen kouluun. Toisekseen, tyttö pitäisi lennättää isäänsä tapaamaan lomilla, ja en usko että olen kovin innokaas päästämään lasta yksin koneeseen, joten matkakulut tulee sitten meiltä molemmilta.

Työtä on luonnollisesti saatava mahdollisimman pian. Kielen opiskelu auttaa laajentamaan työpaikkahakua. Nyt aluksi olisi tyydyttävä paikkoihin joihin kelpuutetaan suomen ja englannin kielen taidoilla. Jos minä itse töihin hakeudun, on työn oltava niin hyvin palkattu että saadaan lapset hoitoon.. ! Voi voi.
Mutta montaa hetkeä ei tarvitse kärvistellä näiden ajatusten kanssa, kun mietteet jo kääntyy alati lähestyvään talveen! Talvea ei voi sietää! Kylmyyttä, pimeää ja tympeyttä. Tiedän, tiedän. Ei siellä aurinkorannikollakaan rantakelit talvella ole, mutta takuulla parempi kuin -25 astetta täällä ja metriset lumipenkat, jotka minä saan kolata!

Voi kumpa asiat etenisivät mukavasti ja suunnitelmat toteutuisivat..