Saimpas heti palautetta, kun uhkailin kitinällä ja valituksella! ;)

En mä oikeasti aio vaan valittaa ja marista. Jotkut päivät vaan on.. no, perseestä, jos suotte anteeksi.

Nykyään en enää uskalla sanoa, että "tämä on pahin päivä ikinä!", olen nimittäin oppinut että luultavasti aina tulee kuitenkin pahempi päivä. Jos päivät laitettaisiin jonkinlaiseen pahemmuusjärjestykseen, olisi tämä päivä kyllä silti hyvillä sijoilla.

Mutta, empäs aiokaan kertoa miksi tämä päivä on niin paha. Kerron sen ehkä myöhemmin, ja keskityn nyt toiseen asiaan.

Olen pannut merkille, että kun muutimme tänne ESPANJAAN, niin ihmiset ovat sen jälkeen olettaneet että meillä ei ole ongelmia ja elämä vain hymyilee täällä auringon alla. Sitten jos erehdyt valittamaan jostakin, niin on homma jo ihan menetetty; "no mitäs lähitte?!" "iteppähän halusitte", "no, muutatteko takas suomeen nyt?"

Onhan se ymmärrettävää, koska kuka hullu nyt muuttaisi ihan TOISEEN maahan, ilman vedenpitävää suunnitelmaa ja ainakin viiden vuoden hätävararahastoa?

NO ME!

Ihan siitä syystä, ettei meillä siellä suomessakaan ollut sen parempaa suunnitelmaa. 

Meillä meni huonosti sielläkin ja vaikka välillä tuntuu että nyt menee vielä huonommin, niin joka päivä huomaan ajattelevani "no, ainakaan ei oo pakkasta!" tai ihan vaan että "no, ainakin mä oon täällä!"

Koska mä nyt vieläkin ajattelen näin, niin päätin kirjoittaa listan asioista joista tykkään täällä espanjassa. Mikäs sen parempaa terapiaa -lähes- maailman paskimpaan päivään, kuin ajatella positiivisia ajatuksia?! 

(kyllä, kiristelen hampaita juuri niin että se kuuluu varmaan vuoren toiselle puolelle..)

Tähän vaan menee hetki.

Kun on lähes vuosi mennyt, eikä byrokratia ole vieläkään kunnossa, alkaa huumori loppua.

Pääsimme todella maaseudun rauhaan, vaatimattomaan asumukseen, ja vaikka alku on ollut aivan kamala, olen nauttinut täysillä niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Valitettavasti virastojen sokkelot päihittävät meidät ja muutto takaisin sivistykseen on välttämätön ja pikainen.

Voisin väittää että jos tämä kaikki tapahtuisi suomessa, olisin voinut vielä jopa huonommin kuin nyt. Espanjalaiset ihmiset säilyttävät huumorinsa, jopa uhkaavan maastopalon aikana, ja suurin osa ihmisistä on sympaattisia. 

Toinen osa taas on niitä jotka tekevät kaiken vain oman edun eteen, ja vaikka joudunkin ymmärtämään etteivät he pahaa tarkoita, en jaksa hyväksyä monenlaisia asioita.. 

Katsotaan mihin huomenna laskeudutaan. Johonkin "helppoon" ja halpaan paikkaan josta on hyvä kiikaroida seuraava tilaisuutta campolla.

Äiteelle maailman isoin kiitos, ja muhkeampi pahoittelu loman extreme- luonteesta.

Kukkuu!

Espanjan ainoaksi viaksi tällä hetkellä luen nämä nettivaikeudet! Meidän taloon ei saa ADSL yhteyttä, antenni ei löydä hotspotteja ja piuhaa ei saa vetää naapureiden pihan yli. Mokkula on ainoa mahdollisuus.

Kitsaasti siis maksellaan prepaid aina silloin tällöin.

Kesä onkin lähtenyt vauhdilla käyntiin, kuten myös hikoilu.

Kyläilijöitä riittää loma-aikaan, ja mm. isän kanssa käytiin katsastamassa Gibraltarin apinat ja maisemat.

Ensikerralla menen ilman lapsia ja tutkin mitä noiden portaiden toisesta päästä löytyy!

Autenttisia maisemia ihailtiin Gibraltarin naapurissa Linea de la Conseptionissa.

On muuten erilainen kaupunkikuva kuin täällä turistirysässä!

Benalmadenasta löytyy euroopan suurin perhospuisto- mariposario.

Upeat perhoset lentelevät ympärillä satumaisessa sisäpuutarhassa, ja onnekas voi nähdä perhosen kuoriutuvan koteloista jotka työntekijät keräävät näytille.

Tilasin lämpöä ja aurinkoa kun suomen pölyt karistin kannoiltani. Sitä kyllä sain!

Erittäin hyvin alkaa hahmottua espanjalainen siestarytmi, koska päiväsaikaan menettää kyllä tajunnan jos yrittää turhan paljon rehkiä!

Illalla istahdetaan katselemaan syvän sinistä taivasta, ja odottelemaan tähtien tuiketta viileällä patiolla.

Kyllä tässä nyt kelpaa!

Mukavaa kesää suomeenkin!

Ihanaa bongailua!

En tylsisty leikkipuistossakaan, kun saan seurata pieniä papukaijoja!

Koko palmun ydin on yksi iso pesä, aivan kuin muurahaisilla.

 

Kovaa työtä tuo kodin kunnossapito!

Jahas.

Kevät on täysillä menossa, ja lämpötilatkin suosivat sen verran että käytiin oikein kunnolla rannalla!

Ei sinne uimaan voi mennä, meri on kylmä kuin mikä. Mutta rannalla kelpaa paistatella.

Havahduimpa myös siihen että meillä on iso piha, joka epäilemättä vaatii jonkin sortin huomiota aina välillä. Kyllä mä olen sen jo kastellut joka päivä, nurmikon siis ja onneksi myös talon seinustalla olevan penkin, kun sieltä nousi upeita keltaisia ja punasia ruusuja!

Kuvia niistä joskus toiste. Kamerasta loppui akku, ja olen ollut liian laiska etsimään laturia.

Siitä syystä myös seuraava kuva on napattu googlesta.

kuva: Erja Laakkonen/ Vastavalo.fi

Pihalta löytyy tällainen papukaijakukka, paratiisikukka eli Strelitzia reginae.

Vinkeä kasvi, todell aiso pensas, ja mulla ei ole hajuakaan pitääkö sille tehdä jotain. Ei kun tutkimaan kasvien hurjaa maailmaa!

Mukavaa kevättä!

Sirkkasia

 Samu-sirkka tavattiin kotiportilla ja ikäänkuin mittojen suhteuttamiseksi kärpänen osallistui kuvaukseen.

Tämä sirkka osasikin lentää. Ja mikä on ehkä jännittävintä tässä bongailussa, on se että joka kerta kun nuo ryökäleet liikahtaakin niin minä hypähdän vähän, ja jos ne oikein loikkaa, saattaa olla että päästän varoitusääniäkin.

Tämä seuraava kaveri olikin jotain astetta siistimpää!

Jonkinlainen rukoilijasirkka paistatteli lampun lämmössä, ja suorastaan poseerasi halukkaille räpsijöille.

Sain seurata myöskin sirkan metsästystä kun se leikki kissaa ja hiirtä ampiaisen kanssa. Pari kertaa kuului aika paha pörinä, ennenkuin sirkka vei pelin 6-0

Täytyy sanoa että se on aika vaikuttava kun se kääntää katseensa noin kohti.

Kuumottavaa sunnuntain jatkoa!

Leppoisampaa

Onneksi kevät tuli. Aurinko paistaa niin että yhden lapsen niska, toisen nenä on jo palanut. Täytyy alkaa pitämään vähän tarkempaa vahtia hatuista, ja rasvoista. Itse en pala helposti, enkä saa auringonnpistoksia, mutta varsinkin toinen lapsukainen on niin kovin vaalea, ja punapigmenttinen että kärähtää helposti.

Harmi sinänsä, kun siitä hatusta yleensä saa taistella hullunlailla, eikä asiaa auta se että esimerkiksi espanjalaiset lapset ei hatuista juuri tiedä.

Uusi talo on mainio! Meiltä löytyy nyt takka, grilli, kunnon terassi ja siistimmät vessat ja keittiö.

Välittäjien ja espanjalaisten talonomistajien kanssa on välillä työläs hoitaa asioita, mutta joskus tuskastelu palkitaan.

Meille kävi niin, että talo on aivan todella siisti, ja omistaja on varustanut sen kaikella mahdollisella. Löytyy pesuaineet, roskapussit, astiat, ja petivaatetta vaikka koko kylälle. Laatikoista kaivellen löytyy lamput, patterit, wc-paperit ja hyttyskarkotteet! 

Näin vuokra-asunnot hoidetaan. 

Valokuvaus on käynyt jotenkin ylivoimaisen vaikeaksi, ja kuvat ovat suttuja, tuhruja ja rumia.

Lataampa akun ja kokeilen taas.

España

Asiat toimii täällä usein hyvin eri tavoin kuin suomessa.

Asuntojen vuokrasopimuksia ei tehdä kalenterin mukaan, vaan sopimus kirjataan muuttopäivälle, ja vuokranmaksukausi lasketaan myös siitä päivämäärästä.

Muutto voi tulla yllättäenkin, me muutetaan huomenna. 

Joskus on aika työlästä saada mitään tapahtumaan. Välittäjien luotettava "kiireinen" äänensävy saattaa tarkoittaa että välittäjästä kuulee seuraavan kerran viikon kuluttua. Kun joku sanoo että soittaa parin tunnin päästä, kannattaa melkein soittaa itse. Kiireinen muutto jo tänään muuttuu espanjalaisen käsitteissä nopeasti huomiseksi. Ja kun huomiseksi sattuu lauantai, niin ollaankin jo hyvin väkinäisesti missään tekemisissä kun on vapaapäivä.

Pyhiä ja juhlia riittää, ja jos tiistaiksi sattuu pyhä, on turha kuvitella että kukaan tekee maanantainakaan juuri mitään.

Kaikenkaikkiaan elämään sisältyy paljon odottelua. Paitsi jos jonkun pitää saada rahaa, se on kyllä takuulla määräaikaan käsi ojossa.

Life, universe and everything

Noin kolmisen kuukautta on nyt takana oleskelua Espanjan maalla.

Olemme kovasti paljon viisaampia kuin tullessamme, ja ainakin triplasti hölmömpiä.

Yleisesti ottaen oleskelu, eläminen täällä on ihastuttavaa! Maalaisjärki ja jonkinlainen perustulo riittää siihen että voi elää "normaalisti", mitä se kullekin tarkoittaa..

Meidän normaaliin elämään riittää ettei ole nälkä, jano eikä ihan liian kylmä. Suomessa talviaikaan asunnostamme mitattiin mm. 10°c lämpötiloja, joten siinä mielessä meitä ei ole helppo säikytellä.

Ruoka on halpaa, kunhan ei osta sitä briteille ja suomalaisille suunnatuista kiskuripaikoista.

Olemme edelleen väliaikaisia oleskelijoita, koska tilanne ei ole vakiinntunut niin nopeasti kuin ajattelimme. Miehelle tosin on residenssi haussa työn takia. Kevät näyttää miten loppuperheen käy. Olin lasten kanssa välillä suomessa ja yritin selvitellä asioita KELAn ja työvoimatoimiston kanssa, mutta niilläpä on mihinkään hyvin vähän sanottavaa, joten parasta olisi vain löytää itselleenkin toimeentulo täältä.

Arkipäivässä tavallisuudesta poikkeaa vain maisemat. Lapset ovat riiviöitä ja pyykkikone laulaa aamusta iltaan. Ilmaisia huvituksia on kuitenkin tarjolla enemmän jo ilmojenkin puolesta. Lapset viihtyvät ulkona, ja vain parina päivänä on ollut niin kylmää ja tuulista ettei ulkoilu ole tullut kysymykseenkään. 

Junalla pääsee halvalla aika pitkällekin, ja paikkoja riittää vielä pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Naapuripitäjän lintupuisto kuuluu näihin ilmaisiin huveihin, vaikka kyllä sieltäkin löytyy vuokrapyörää, kioskia ja karusellia jos kolikot polttelee taskuissa..

Meille riitti kukkojen ja tipujen vaaniminen ja haaveilut siitä talosta mihin saisimme omia kanasia.

Bongailu jatkuu entistä jännittävämpänä kun vastaan voi tulla tällaisia mörköjä jo kotipihassa!

Torakan olen toistaiseksi nähnyt vain kuolleena joten jätin kuvaamatta.

Pääsin viimein myös vilkaisemaan Mijasin katuja ja aaseja.

Olin ihan hitusen pettynyt siihen että tammikuunkin kylminä päivinä kylä vaikutti aika turistivetoiselta.. Odotin luonnollisempaa, pikkukylämäistä tunnelmaa, mutta tuollapa oli kaikki myynnissä.

Kadut oli sieviä ja aasit herttaisia, vaikka tokihan minä viherpiipertäjäparka käytin liikaakin energiaa miettiessäni miten aaseja hoidetaan. Mielessä käväisi jälleen se paikka mihin mahtuisi aasikin pihaan...

 kuva: äiti

Kun pihassa kasvaa banaanipuita ja jasmiinia, ei voi olla kovin kurja olla. Mutta joutuupa sitä silti miettimään että riittääkö toimeentulo, jos ei, niin odottaako jäätävä suomi..?

Taistelutahtoa riittää, joten jos se on vähääkään meistä kiinni niin paluuta ei ole. 

Jos mennään niin mennään täysillä!

kuva: äiti

Näen vain aurinkoa, muutenhan en edes katsoisi. 

Tammikuun luksusta

No jos tammikuussa saa tuoreita mansikoita, niin onhan se pakko vetää överiksi ja ostaa cavaa.

Ilma on keväinen. En valita.

Kukkuloita, vuoria, mäkiä ja nyppylöitä

Maastohan on täällä hyvin erilainen kuin suomessa. Pelkästään lähikaupassa käynti tarkoittaa hillitöntä alamäkeä, ja takaisin tullessa vielä hillittömämmän tuntuista ylämäkeä. Sitä kauemmaksi mennessä saakin jo olla kiipeilykengät!

Ei sentään.

Ennen joulua kävimme anoppiväen kanssa automatkalla Granadan maisemissa. Vuoristomaisemat olivat upeita, ja pienet kylät matkalla aivan ihastuttavia!

Matkalla nähtiin jokunen oliivipuu!

Tuttavien luona otin kuvan kylästä. Tässä Cacín, koko komeudessaan!

Matkalla räpsin kännykkään lisää kuvia vuorista ja nyppylöistä.

Myös tuo kuuluisa härkä seisoo pienellä kukkulalla, aivan meidän naapurissa. Sieltä näkee myös illan viimeiset auringonsäteet.

piknikki.

Juuri ennen joulua kävimme pienellä retkellä, aivan kaupungin ulkopuolella. 

Kovin pitkälle ei tarvitse kävellä kun on vähän jo niinku maalla. Toisella rinteellä nähtiin vuohipaimen elukoidensa kanssa, ja parissa pihassa hevosia. Kanoja löytyy sitten kyllä ihan naapuristakin.

Oli aurinkoinen päivä, mutta tuuli aivan kamalasti ja siksi etsittiin tuollainen notkelma. Rattaat saivat jäädä parkkiin vähän ylemmäs.

 Tyttöjen kanssa tutkittiin pusikoita ja vuohien tekemiä polkuja.

Haaveiltiin hylätyistä taloista.

Ja matkalla ihailtiin taidetta.

Oli muuten pisin alikulkutunneli mitä olen kävellyt. 

Töitä on melkein mahdoton tehdä kun nuo lapsoset käy kierroksilla, mutta ehkä täällä vielä jotain näillä kätösilläkin syntyy.

Kas. Netti.

Ihme ja kumma. Olemme saaneet yhteyden.

Kylläpä täällä onkin odotettu, ja kaikenlaisia havaintoja koitettu painaa muistiin, kun ei tuolla nettikahviloissa todella jaksa istua, ja ne maksaakin.

Espanja. En lähtisi kovin helpolla enää pois. En sano että tämä on unelmien täyttymys, vaikka se onkin ainakin yksi toteutunut unelma. Jossain muualla voisi olla hienompaa, ja ihmeellisempää, mutta eikö tämä riitä kuitenkin. Tällä erää. Talvi on ollut meille kovin suopea, ja ilmat ovat pysytelleet päivän yli 20°c (auringossa) ja iltaisin tietysti viileää.  Jossain määrin olen kotiutunut, koska lyhythihaisessa ei tuonne ulos kyllä tule mentyä. Espanjalaisista osa pukeutuu ihan villatakkiin ja pitkiin housuihin, toiset taas ovat ahtautuneet toppatakkiin, villahuiviin ja kunnon talvisaappaisiin. Ainoastaan matkailijat ovat topeissa ja sandaaleissa. 

 Asumuksemme, joka muuten vaihtui heti viikon jälkeen, on aivan upea. Vaikka tilaa kaivattaisiin vähän enemmän, on siitä nyt turha haaveilla, kun kaikki on vielä alussa ja toimeentulo vähän sitä sun tätä. Valkoinen andalucialainen "kylä" pienine katuineen ja kujineen on oma maailmansa, mutta matka kaupunkiin on mitätön. Jos ei sitä jaksa talsia, voimme hypätä junaan.

 Liikunnasta pitää huolen mm. se että meille ei pääse kulkematta julmia ylämäkiä, tulitpa sitten mistä suunnasta hyvänsä!

Kuvia on tullut otettua, ja niitä pääsen vasta katsomaan ja käsittelemään nyt kun kone on vihitty käyttöön. Palaillaan asiaan! 

Hasta pronto!

Hola!

Noniin!

Hirvea palo paasta paivittamaan kuulumisia tanne, mutta pirun netti on ilmeisesti kovin vaikea saada toimimaan kotona! No, aika paljolti riippuu siitakin etta olemme olleet saamattomia, emmeka ole saaneet avattua espanjalaista pankkitilia, jonka ne vaativat. Ehkapa olemme omaksuneet mañana-meiningin jo liiankin hyvin!

Olemme tutkineet lahinna perusasioita; missa on paras ruokakauppa, mista saa tarpeita kotiin, missa on tyopaikka jne. Opetellaan elamaan sita arkea siis.

Elaintarha tarkastettiin kylla jo, ja siita taidan kirjoittaa kun saan oman koneen, ja kuvatkin mukaan. Niinkuin kaikesta muustakin ihanasta, kauniista, tuoksuasta ja haisevasta mita tama elamanmuutos on tuonut mukanaan!

Hasta Luego!

guugl guugl!

    Asuntometsastyksen aikana meistä tuli suorastaan mestareita Google mapsin käytössä!

Espanjalaiset asuntovälittäjät ovat kovin nihkeitä kertomaan asunnon tarkkaa sijaintia, ja sekös meitä kiinnostaisi. Ratkaisuksi kävivät siis valokuvissa näkyvät asiat, kuten uima-allas. Kun alue on suunnilleen tiedossa, on yllättävän helppoa löytää oikea allas satelliittinäkymästä!

Monet kadunkulmat on tullut nähtyä muutenkin tarjontaa tutkiessa, ja olen haaveillut asumisesta tuollaisen portin takana. Tässä muutama kaappaus, joista yksi on -oi onnea!- meidän pihan portti!

       

                                         

    

  

Nukkumisjärjestelyitä..

Koska mä väliaikaisesti invalidinä en voi juuri mitään tehdä, olen käyttänyt aikani hyödyllisesti. Eli surffannut netissä.

Olen miettinyt nukkumisjärjestelyitä uudessa kodissa. Siellähän on vain yksi varsinainen makuuhuone, ja sitä kaavailtiin lasten omaksi huoneeksi. Me ollaan ennenkin nukuttu niin että lapsilla on oma huone, ja meillä sänky tavallaan olohuoneessa.

Nyt tulin yhtäkkiä ajatelleeksi riippumattoja!

Ticket to the moon esimerkiksi valmistaa laskuvarjokankaasta upeita, kevyitä ja erittäin pieneen pakettiin meneviä riippareita. Ja niitä saa kahden hengen sekä jopa king size versioina. Minkälaista sellaisessa on sitten nukkua vakituiseen aviopuolison kanssa... En tiedä. Mutta voisihan sitä ajatella erillisiäkin.

Periaatteessa voitaisiin itse mennä parisänkyyn, ja laittaa tuollaiset lasten koossa muksuille.

Luin että asiaa on tutkittu ja todettu että riippumatossa nukkuu sikeämmin ja herää virkistyneempänä kuin sängyssä.

Olohuoneessahan tuo ratkaisu olisi ihanteellinen - aamulla vaan matto koukuista pois ja pakettiin, ja petaaminen oli siinä!

Mikäpä sitä estäisi oikein kuumana aikana siirtämästä riippumattoa terassin puolelle. Noihinhan saa myös hyttysverkkoja!

Terveysblogi?

Mun tekee mieli kirjoittaa terveydestä. Ravinnosta.

Yksi asia mitä todella odotan Espanjaan muuttamisessa, on Fruteriat, ja hedelmäkauppiaat. Haluan tuoreita, kypsiä hedelmiä! Olen kyllästynyt avocadoihin joihin tarvitaan moottorisahaa, ellei halua seisottaa niitä kotona viikon ennen kun haluaa syödä ne. Sitten ne on luultavasti mädäntynyt sisältä. Minä haluan aamupalaksi avocadoa, joka päivä.

Aamupalaksi syön avocadon, hampun siemeniä, oliiveja, valkosipulin kynsiä ja tomaattia.

Kyllä, olen hurahtanut ruokavalioon.

En tiedä tarkalleen mihin. Olemme poimineet vähän kaikesta jotain.. paleo, low carb, raakaravinto. You name it!

Kaikki syömiseen liittvä perustuu perinpohjaiselle mietinnälle, ja tutkimme sivusto sivuston jälkeen ennen kuin teemme päätöksiä kuten viljan pois jättäminen. Voi kuinka iloinen olen että jätimme sen pois!

Minä, entinen hiilarinarkki. Sokerihiiri. Ensimmäistä kertaa ikinä hallitsen itseni, edes jotenkin.

Lapsille syötämme mielummin hedelmiä kuin leipää, jogurttia puuron sijaan. Ja sinnepä saakin ujutettua vaikka mitä sekaan!

Pienemmän kanssa on hankalaa. Se kun karttaa vihanneksia ja hedelmiä. Kuka tietää miksi.. 

Kuitua ujutetaan jogurtteihin, lihapulliin ja kastikkeisiin häikäilemättömillä tavoilla. Hampunsiemenet jogurtin ja hunajan kanssa menevät hienosti.

Isommalle, sille jolla on keskittymishäiriöitä, syötetään ei niin salaa brahmi-jauhetta. Toiveena olisi että se todella vaikuttaisi ahdistusta poistavana ja vähän rauhoittavana, muistin ja oppimisen avuksi. Saa nähdä!

Itseasiassa brahmi-jauhetta lisätään itsekunkin pirtelöön tässä perheessä, kun muutto lähenee. Alkaa olla aika jännittynyttä sakkia.