Saimpas heti palautetta, kun uhkailin kitinällä ja valituksella! ;)

En mä oikeasti aio vaan valittaa ja marista. Jotkut päivät vaan on.. no, perseestä, jos suotte anteeksi.

Nykyään en enää uskalla sanoa, että "tämä on pahin päivä ikinä!", olen nimittäin oppinut että luultavasti aina tulee kuitenkin pahempi päivä. Jos päivät laitettaisiin jonkinlaiseen pahemmuusjärjestykseen, olisi tämä päivä kyllä silti hyvillä sijoilla.

Mutta, empäs aiokaan kertoa miksi tämä päivä on niin paha. Kerron sen ehkä myöhemmin, ja keskityn nyt toiseen asiaan.

Olen pannut merkille, että kun muutimme tänne ESPANJAAN, niin ihmiset ovat sen jälkeen olettaneet että meillä ei ole ongelmia ja elämä vain hymyilee täällä auringon alla. Sitten jos erehdyt valittamaan jostakin, niin on homma jo ihan menetetty; "no mitäs lähitte?!" "iteppähän halusitte", "no, muutatteko takas suomeen nyt?"

Onhan se ymmärrettävää, koska kuka hullu nyt muuttaisi ihan TOISEEN maahan, ilman vedenpitävää suunnitelmaa ja ainakin viiden vuoden hätävararahastoa?

NO ME!

Ihan siitä syystä, ettei meillä siellä suomessakaan ollut sen parempaa suunnitelmaa. 

Meillä meni huonosti sielläkin ja vaikka välillä tuntuu että nyt menee vielä huonommin, niin joka päivä huomaan ajattelevani "no, ainakaan ei oo pakkasta!" tai ihan vaan että "no, ainakin mä oon täällä!"

Koska mä nyt vieläkin ajattelen näin, niin päätin kirjoittaa listan asioista joista tykkään täällä espanjassa. Mikäs sen parempaa terapiaa -lähes- maailman paskimpaan päivään, kuin ajatella positiivisia ajatuksia?! 

(kyllä, kiristelen hampaita juuri niin että se kuuluu varmaan vuoren toiselle puolelle..)

Tähän vaan menee hetki.

Suku on pahin..

Otsikon sanonta on helppo tulkita vitsikkääksi, jopa hyväntahtoiseksi heitoksi. Joskus vaan käy niin että se on kylmä, inhottava ja surullinen totuus.

Sattumien, ja pohdinnan kautta on päädytty siihen että lähtö on nyt, eikä kohta. Räpättävä pyörremyrsky (lue:minä) raivoaa ympäri asumusta ja yrittää saada viimoisen tolkun vielä jäljellä olevaan omaisuuteen ja sitten mennään. Mennään moneen paikkaan, ikäänkuin kiertolaisena. Kolmisen viikkoa vietämme äiteen, ja kavereiden nurkissa, mikä toki voi olla mukavaakin kun saa kunnolla viettää aikaa yhdesssä - eihän sitä ole ihan varmaa vielä milloin vieraillaan puolin ja toisin.

Bloggaaminen jää siis vähän heikolle, vaikka tietokoneitahan matkalla on. Päivitykset ilman kuvia on vaan niin kovin tylsiä. Koska mainitsin tuon pataruoan kanssa juodun viinin, ja koska mulla on siitä sanottavaa, kirjoitan kuitenkin siitä vielä seuraavassa. Ehkä sitä ehtii muutakin.

Kun pääsen taas kunnolla bloggaamaan, ollaankin jo asian ytimessä; Espanjassa. Sitä vartenhan tämä uusi blogi oli tarkoitus olla olemassa. Elämä odottaa! =D 

Työkyvytön

Mikä voisi olla kauheampaa kuin järjetön määrä ideoita, inspiraatio huipussaan ja toimintakyvytön työväline?

Rikki olen minä. Viikkojen huonosti hoidettu liikuntapuoli on kostautunut järkyttävänä iskiaskipuna, ja voin lähinnä kuljeskellaa ympäriinsä ja ihmetellä mitä tekisin.

Nyt päätin että saan viihdyttää itseäni edes netillä ja siirsin koneen niin että voin maata sohvalla surffailemassa.

Hitto...

Suunnitelma.

Muuttoon on 61 päivää ja minua alkaa pikkuhiljaa stressaamaan se tosiasia, että meidän asunto ei näytä vähääkään siltä, että me emme omistaisi juuri mitään. Ja siltä sen pitäisi näytää, koska mukaanlähtevä omaisuus tulisi mahtua neljään matkalaukkuun, ja painaa korkeintaan 80kg.

Olemme tehneet periaatepäätöksen, että lokakuun alussa alkaa toden teolla tavaroiden selvittäminen, ja kuljettaminen oikeisiin paikkoihinsa. Minä kuitenkin tahdon jo tehdä listoja, ihan vain hiljentääkseni paniikin päässäni.

-On hankittava isoja laatikoita tavaroiden varastoimista varten

-Pieniä, matkalaukkuihin sopivia laatikoita joihin teemme paketteja jotka ystävät voivat tuoda meille kyläilemään tullessaan.

- Laatikoihin lajittelemme tavarat:

*Ne tavarat joita ystävät tuovat mukanaan

*Lahjoitettavat

*varastoitavat

*kaatopaikalle menevät

Kun pieni irtaimisto on selvitetty, on aika sijoittaa isot kalusteet.

-Vaatekaapit - myyty

-Kirjahyllyt - myyty

-Ruokapöytä - varastoon

-Sohva - kaatopaikalle

-Futon - Varastoon??

-Lasten kalusteet - myyty

-Pyykkikone - ?

-Jääkaappi - ?

-Sänkyjen rungot - kaatopaikka/kierrätyskeskus

Voi voi.. Missä vaiheessa voi myydä lasten kalusteet? Kuinka kauan voi viettää aikaa ihan tyhjässä asunnossa?

Ei tämä nyt stressiä poistanut. 

Noin!

Nyt tein oikein tuollaiset kirpputorisivut.

Voi tässä itse blogisivulla keskittyä sitten haahuilemaan sen elämän, ja Espanjaan muuttamisen merkeissä.

On muuten erittäin tylsä vaihe meneillään. Mitään ei oikein voi muuton eteen tehdä. Työpaikka on, lentoliput ja hotelli varattu.. Asuntoa ei oikein viitsi tyhjentää kun vielä on kaksi kuukautta (!!!) asuttava tässä. Ainoa keskeneräinen selvitettävä juuri nyt on se, millä ihmeellä kuskaan ompelukoneen sinne- Sekin tosin selviää varmaan ihan laittamalla sähköpostia lentoyhtiölle, miten se onkin niin hankala saada aikaan..?

Toinen kuljetusongelma tulee eteen tämän tietokoneen kanssa. Oltiin ajateltu pakata se vaatteiden kanssa kovaan matkalaukkuun. Mutta...

KLIK.

Ja noita videoita riittää!

Ehkäpä armas koneeni kuljetetaankin käsimatkatavaroissa. Nyt pitää vain hankkia reppu johon se mahtuu mukavasti. Kyseessä on siis iMac. Ideoita otetaan vastaan.

Töitä taas

myyty

Vähän heikosti on raportoitavaa itse muutosta. Juu, asuntoja katsellaan koko ajan ja haaveillaan. On tullut toinen työpaikkamahdollisuus kuvioihin. Miehelle siis.

Minä väännän käsitöitä, ja mietin että missä myisin niitä. Tai myisinkö lainkaan tässä vaiheessa?

Empä tiedä.

Nyt siis testailtu tekonahkaa. Kissa ja norsu on painettu oikealle nahalle, mutta kotelot itse on tekelettä.

Jälleen kaikki on löytynyt kierrätyksestä. Nahan, ja jopa tekonahan löytäminen on vähän kiven alla, joten aina vähän jännittää alkaa vääntämään, jospa pilaankin koko roskan. Onneksi näistä tuli ihan siistejä!