11 kysymystä -haaste

11 kysymystä -haaste

Sain KiikinKotiKolosta Kiikiltä seuraavanlaisen haasteen johon otan nyt mahdollisuuksieni mukaan osaa. Haasteen tarkoituksena on nostaa esiin kivoja blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen
3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Uusien haastettujen pitää noudattaa samoja sääntöjä ja valita jälleen 11 uutta blogia, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro kenet olet haastanut seuraavaksi, linkitä!
6. Ei takaisin haastamista! ;) 

 11 Asiaa

1. Vuosi 2012 oli aivan hullu minulle, tai meille. Tajuttomasti huonoa onnea, köyhyyttä ja hurjia tilanteita.
2. Toisaalta vuosi toi mukanaan kaikkea onnea, uusia ystäviä ja ihanan Espanjan.
3. Olen laihtunut muutaman kilon jättämällä viljan pois ruokavaliosta. Se on tosi vaikeaa koska venhäjauho on kuin kokaiinia. Uskon kuitenkin että ihmiskunta voisi paremmin ilman viljaa.
4. Olen armoton kotihiiri. Ongelmaa ei ole jos mennään ulos hyvien ystävien kanssa, joiden kanssa olen rento, mutta kaikenlainen sosiaalinen toiminta jossa kohtaan uusia ihmisiä, tai joissa on muuten pientä painetta, niin välttelen sitä taitavasti. Mulle iskee myös koti-ikävä ihan vaikka naapurissa käydessä.
5. Haluan työskennellä itselleni. Haaveilen siitä että tuotan mahdollisimman pitkälle oman ruokani, ja elän käytännöllisen ekologisesti maalla. Iltapuhteiksi haluan tehdä käsitöitä ja kuvataidetta.
6. En ole kovin äidillinen ihminen, vaikka tokikin lapset ovat omia tähtösiäni. Olen ehkä vähän leväperäinen, joten arjen pyörittäminen on melko työlästä.
7. Koen henkilökohtaista tuskaa ja ahdistusta maailman asioista, ja siitä minkälaista ihmisen elämä on nykyään.
8. Olen ollut tässä kuussa viisi vuotta naimisissa mieheni kanssa. Harvoin elämässä kohtaavat niin täydellinen pari kuin me <3
9. Olemme vuoden asuneet "lainakämpissä". Vuokra-asunnoissa joissa on kalusteet valmiina. Alan todella kaivata sitä omaa luolaa, mikä näyttää minulta.
10. Olen aivan höperönä kaikkeen itämaalaiseen, intialaiseen ja marokkolaiseen taiteeseen ja ruokaan. Sisustaisin koko talon kaikella basaarikamalla jos saisin.
11. Olen toivottoman hölmö numeroiden kanssa. Jos mun pitää edes kopioida numero paikasta toiseen niin siihen menee kaaaauuuaaan, koska numerot vaan pakenee mun päästä.

Kiikin kysymykset, ja mun vastaukset



1.Jos olisit joku eläin, niin mikä ja miksi?

 Hmm. Olisin vaikkapaa.. Afrikannorsu. Mus siis vaan vaikka, en mä todellakaan tiedä! :D Norsut on hienoja ja viisaita, ja afrikan versio on suhteellisen vapaa, ainakin joissain paikoissa..

2.Minne lähtisit matkalle, jos saisit mennä ihan minne vain?

 Juuri nyt? Varmaan Brasiliaan. Myös MArokko, Intia ja Meksiko käy, ihan noin aluksi.

3.Mikä on lempi jälkiruokasi?

 Huh! Ompa vaikeita kysymyksiä! Jos nyt saisin valita niin varmaan joku mieletön kakku. Suklaa- tai juustokakku.

4.Missä ja miten haluaisit asua?

 Tämä tulikin jo selväksi kohdassa viisi; maalla. Kohtuullisen kokoisessa talossa, jossa on tulisijat, ja pihalla kanoja, pari vuohta ja poni. Niin ja ne kasvimaat ja hedelmäpuut. Tämä toivottavasti tulee toteen täällä aurinkorannikolla.

5.Mikä on lempi vuodenaikasi?

 Suomessa sanoisin epäilemättä että kesä. Täällä kesällä on tajuttoman kuuma, ja vaikkei mulla sinänsä sitä mitään vastaan ole, niin miellyttävin aika olisi kevät. Ja syksykin, kun kaikki kukkii ja tuoksuu.

6.Mikä on lempivärisi?

 Turkoosi. Harmaa ja violetti myös.

7.Haluaisitko opetella jonkun uuden taidon?

 Haluaisin ajokortin, eli opetella ajamaan. Käytännön syistä. En mitenkään hekumoi ajatuksella autosta ja ajamisesta.

8.Mikä on erikoisin ruokalaji, jonka olet syönyt?

Erikoisin... Strutsi. En tykännyt.

9.Syötkö lettusi kermavaahdolla, hillolla, sokerilla vai kenties näillä kaikilla?

 Kermavaahdolla ja hillolla. Joskus vaihtelun vuoksi vain hyppysellisellä sokeria.

10.Komein mies ja kaunein nainen?


 Oho.. No Anthony Kiedis on varmaan yllätyksetön vastaus minua vähääkään tunteville. Kaunein nainen on vaikeampi. Varmaan joku taysin minun vastakohta, kuten Rihanna.

11.Mitä tekisit, jos voittaisit miljoonan?


Oh my..! Hankkisin sen tontin ja talon. Matkustaisin, ja kestittäisin ystävät hyvin.

Jonnekin tuonne on päämäärä.

Minun 11 kysymystäni: (vaikein tehtävä!)

1. Minkälainen on aamusi yleensä? Meneekö kaikki päin mäntyä kiireessä, vai onko aamut mukavia?
2. Bravuurisi keittiössä?
3. Hulluin tai hauskin asia minkä olet löytänyt netistä? Liitä halutessasi kuva.
4. Paras konsertti jossa olet ollut?
5. Mukavin tapa viettää lauantai-iltaa?
6. Miten hemmottelet itseäsi?
7. Luuletko että avaruudesta joskus löydetään muita elämän muotoja?
8. Syötkö puoli kiloa vihanneksia ja hedelmiä päivittäin?
9. Milloin viimeksi olit retkellä tai picnikillä?
10. Pelkäätkö jotain järjetöntä asiaa?
11. Jos saisit ostaa minkä tahansa, vaikka turhankin ylellisyyden ilman tunnontuskia, mikä se olisi?

Mä ottaisin ehkä tabletin, auton.. tai kengät. Kuten jotkut näistä.

 

 

Ja sitten mun pitäisi haastaa vielä 11 blogia.

Ainakin Johanna  ja Lankastia saa haasteen ja Annak. Laitan loput myöhemmin, koska olen istunut tässä jo ihan luvattoman kauan, jä tähän menee toinen mokoma.

Rakastamista part.2

Kiitos kaverille kyläilystä, ja muistutuksesta. Vaikka tuntuukin että muistan aina katsoa ympärilleni, ja olla iloinen siitä mitä näen.

Välillä kuitenkin avaa aamulla verhot, sattuu vilkaisemaan sinne taivaanrantaan ja huomaa yllättyvänsä.

Eihän tuo kuva nyt oikein anna oikeutta auringonnousulle livenä, mutta kuitenkin.

Tämän lisäksi rakastan aasien kopsutusta aamuisin, kun ne kulkevat parvekkeen alta töihinsä. Ja hevosten valjaissa kilkattavia kelloja.

Mukavaa joulun odotusta.

 Jee!

Me olemme virallisesti rekisteröityneet, ja typy on koulussa!

Ei se koulun puolikaan paperihommien suhteen ihan yksinkertainen ollut, mutta selvittiin kuitenkin! Kyselin englantilaiselta isältä koulun systeemistä, ja näyttää siltä, että mun täytyy tehdä koko paperirumba uudestaan pienemmän kohdalla, eikä siinä vielä kaikki! Koko juttu pitää tehdä ensisyksynä uudestaan, ja sitten taas, ja taas! =D

Rauhoitutaan nyt, ja mietitään mitä kaikkea on tapahtunut.

Campo jäi sydämeen, ja harmillista on ettei kuvia jäänyt muistoksi. Kuvat tulipalosta, yksi värikäs ötökkä ja kuva miehestä käsi paketissa, palon jälkeisenä aamuna.

Kun tytöt alkaa koulutiensä, ehkäpä minä voin palata tekemisen pariin. Nos vemos!

Kun on lähes vuosi mennyt, eikä byrokratia ole vieläkään kunnossa, alkaa huumori loppua.

Pääsimme todella maaseudun rauhaan, vaatimattomaan asumukseen, ja vaikka alku on ollut aivan kamala, olen nauttinut täysillä niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Valitettavasti virastojen sokkelot päihittävät meidät ja muutto takaisin sivistykseen on välttämätön ja pikainen.

Voisin väittää että jos tämä kaikki tapahtuisi suomessa, olisin voinut vielä jopa huonommin kuin nyt. Espanjalaiset ihmiset säilyttävät huumorinsa, jopa uhkaavan maastopalon aikana, ja suurin osa ihmisistä on sympaattisia. 

Toinen osa taas on niitä jotka tekevät kaiken vain oman edun eteen, ja vaikka joudunkin ymmärtämään etteivät he pahaa tarkoita, en jaksa hyväksyä monenlaisia asioita.. 

Katsotaan mihin huomenna laskeudutaan. Johonkin "helppoon" ja halpaan paikkaan josta on hyvä kiikaroida seuraava tilaisuutta campolla.

Äiteelle maailman isoin kiitos, ja muhkeampi pahoittelu loman extreme- luonteesta.

50 päivän painajaisia

Jo jonkin aikaa olen nähnyt pitkästä aikaa unia jotka muistan vielä aamullakin. Näm unet ovat kehittyneet niin että aluksi K vain oli minulle kaikissa unissa tosi ilkeä, mutta pikkuhiljaa kuviin ilmestyi oudot maisemat, tapahtumat ja ihmiset jotka eivät ymmärrä puhettani.

Viimeksi talooni yritti tunkeutua joukko huligaaneja aseineen, enkä saanut ovea lukkoon. Juoksin asunnolta kohti kaupunkia, joka oli kauempana, ja yritin pyytää ihmisiä soittamaan poliisin, mutta kukaan ei ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää minua.

Selvä se. 50 päivää muuttoon!

Unet selkeästi heijastelevat jännitystä, ja asioita jotka vaivaavat mieltäni. Onneksi unissa kuitenkin tapahtuu kaikkea hullua ja suurin osa huolettavista asioista on hoidettavissa. Mutta hyvähän se on että on tuollainen alitajuntaan tallennettu muistilista!

Eli paikan päälle saavuttaessa ensimmäinen hoidettava asia on turvalukot ja ikkunakalterit. (jos vain lupa heltiää)

Vaikka asunto on aika syrjässä, niin on tehokas murtovarkailla pelottelu tehnyt tehtävänsä, ja tämä suomalaisjunttiperhe tahtoo pitää tavaroistaan itsestään huolta.

Asuntoon ja asunnosta

olemme aktivoituneet taas asunnon haussa, kun työnanataja oli laittanut viestiä välittäjälle.

Olisi aivan ihana, ja edullinen asunto tiedossa, mutta välittäjä on kovin huolissaan meidän kulkemisesta. Eikä tämä ole todellakaan ensimäinen kerta kun tähän törmätään!

Onko Espanjassa jokin kansallinen käsitys siitä että yli 100m matkaa ei kävellä, kuljeta pyörällä tms?

Minun nähdäkseni alle 2km on ehdottomasti matka jolle me emme tarvitse autoa, eikä edes sitä skootteria vaikka sellaisen hankintaa jossain vaiheessa harkitsemmekin. 

Onhan sinne asunnolle melkein koko matka enemmän tai vähemmän ylämäkeä, mutta pois sieltä se on alamäkeä! =D

Fuengirolaaa!

Tilanteeseeni nähden mun on varmaan pakko kommentoida töllön uusinta pläjäystä Fuengirolaa.

Noh. Mä en ole millään tapaa suomalaisen viihteen ystävä. En oikein millään saralla. Tämä ei tee poikkeusta.

Mikä siinä on että kaikki suomalainen tuotos tuntuu niin kuolettavan tylsältä mitään sanomattomalta.

Ihmiset on kaikesta auringosta ja Espanjan ilmapiiristä huolimatta vähän ankean oloisia, ja kuvauksiin on väen vängällä yritetty keksiä jotain kivaa spessuu. Kun mun nähdäkseni ihan arkipäivän jutut riittäisivät, jos siihen saadaan ympättyä sitä sisältöä.

Ei kaupassa käynnin tarvitse olla tylsää! Siinä samalla olisi todella kiinnostava kuulla siitä mitä eroja ihmiset ovat huomanneet, verrattaen suomalaisessa k-marketissa käyntiin. Asiaa, historiaa ja tapoja löytyy takuuvarmasti jos vaan vähän viitsii!

Iloinen poikkeus on kylän oma poika Juha Willman. Iloinen ja letkeä kaveri, ja aion ehdottomasti vierailla luukussaan. Nuori hippipariskunta, Roy ja se nätti tyttö, olisivat varmaan kiinnostava pari, jos heistäkin löytyisi joku muukin kuvakulma kuin peräpää menossa kallioo ylös.

Ugh.

Viva pipo!

Olen antanut itseni ymmärtää, että Espanjassa ei harrasteta juuri pipoja, tai hattujakaan niin paljon.

Asia täytyy muuttaa heti paikalla!

Hiustenvärjäyspäivän pelastaja; Pitsipipo!

Ja tässä samalla tuikkaan naamani kaikkein nähtäville. En muistaakseni ole sitä aikaisemmin vanhassakaan blogissa tehnyt. Ehkä.

Kävin eilen kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Voin lämpimästi suositella!

Ikuisuuksia vaivannut iskias on nyt hoidossa, ja vaikka tänään kaikki tuntuu hankalalta ja tuskaisalta, niin on selkeästi havaittavissa muutos.

Lantio on laitettu oikeampaan asentoon, ja myös ainaisesti vaivannut polvi on kuulemma nyt samalla tavalla kuin vierustoverinsa!

Myös Fuengirolassa on ollut suomalainen jäsenkorjaaja. On sittemmin kuulemma tullut takaisin suomeen, mutta ehkäpä hänet saadaan sinne joskus edes käymään, jotta sitten voi tarkistella jäsenten paikkoja. Tuo ompelu ja istumatyö ei ole mitenkään hellä kropalle!

Töitä taas

myyty

Vähän heikosti on raportoitavaa itse muutosta. Juu, asuntoja katsellaan koko ajan ja haaveillaan. On tullut toinen työpaikkamahdollisuus kuvioihin. Miehelle siis.

Minä väännän käsitöitä, ja mietin että missä myisin niitä. Tai myisinkö lainkaan tässä vaiheessa?

Empä tiedä.

Nyt siis testailtu tekonahkaa. Kissa ja norsu on painettu oikealle nahalle, mutta kotelot itse on tekelettä.

Jälleen kaikki on löytynyt kierrätyksestä. Nahan, ja jopa tekonahan löytäminen on vähän kiven alla, joten aina vähän jännittää alkaa vääntämään, jospa pilaankin koko roskan. Onneksi näistä tuli ihan siistejä!

Reino

Joka kerta kun aurinko pilkistää näinä aikoina, pitää miettiä onkohan se viimeinen kerta kuukausiin!?

Näissä mietteissä.

Voi huokaus!

Juu-u. On meillä matkaliput, ja hotellikin ensimmäiseksi yöksi on varattu. Asettuminen Espanjan päähän on takuulla vaivattomampaa kuin täältä lähteminen!

Ja näin suuri se vaatekassi kuitenkin on!

Olen kääntänyt kaikki kaapit ja laatikot nurin, ja ei voisi edes uskoa miten tajuttomasti ihmisellä voi olla turhaa tavaraa! Vaatteet on käyty läpi, ja vaatimattomat kolme jätesäkillistä meni poistoon. Nyt etsinkin sopivaa kohdetta mihin lahjoittaa lastenvaatteet, koska en todella jaksa alkaa niitä myymään, ja kerrankin olisi mahdollisuus vähän reilummalla kädellä auttaa vaikka itä- euroopan kodittomia lapsia.

Omat lapsirukat seuraavat kauhuissaan pois lähteviä tavaroita, ja kaiketi pelkäävät milloin äitee käy lastenhuoneen ja lelujen kimppuun!

On niille leluillekin tosi iso laukku varattu!

Vihdoinkin!

Kaaaaiken maailman ongelmien jälkeen, vihdoinkin, lentoliput on varattu.

Pelkkä meno, Malagaan.

Nuo nettivaraussysteemit voi olla aika rasittavia toisinaan. Ei käy verkkopankkimaksut eikä paypallit. Ryan Airille voi maksaa visa electronilla, mutta jostain syystä se ei mennyt läpi moneen päivään, ja kyllästyimme odottelemaan. Siinä viikon odottelussa meni halvimmat lennot ohi, ja koska raiski velottaa ovelasti erikseen joka laukusta jne. oli meillä onni onnettomuudessa.

Norwegian tarjosikin lennon paljon halvemmalla, vaikka itse matkan hinta aluksi oli melkein kaksi kertaa isompi raiskiin verrattuna. Lento tosin lähtee sitten Helsingistä, mutta se on pieni paha.

Nyt pääsen todella suunnittelemaan lähtöä! Jännää!

Odotellessa..

Koska elämä tuntuu juuri nyt olevan silkkaa odottamista, olen ottanut asiakseni ideoita käsitöitä ja käytännön asioita.

Kuten taisin mainitakin, espanjassa on tapana (lakisääteistä) kuljettaa henkilöllisyystodistusta mukana aina. Koska minulla ei edes ole muunlaista henkkaria kuin passi, olen ottanut passeistamme kopioita. Näin voimme pitää oikeat passit turvassa vaikka työpaikan kassakaapissa tms.

Isäni työpaikalla on laminointikone, ja sen bongatessa tuli mieleeni että kopiothan kannattaa ehdottomasti laminoida! Nyt on kopio aina mukana, eikä ole vaaraa että se kastuisi tai muuten tuhoutuisi.

Taidampa askarrella itselleni vielä jonkun sievän päällysteen... kuvailen sen sitten!

Yksi työhaastattelu käyty! Ja työnantaja toivotti tervetulleeksi Espanjaan!

JEE! Koko touhu alkaa tuntua jo todelliselta. Ollaan myös päätetty että lokakuun loppu on se hetki, ja jopa harkittu lentolippujen varaamista!

Nyt on hyvä meininki! Olen myymyt jo hirveästi tavaraa, ja koko ajan siivoan lisää kämpästä! Matkalaukut on hankittu, ja lapsikaan ei enää kilju täysiä "EN MUUTA ESPANJAAN!" joka kerta kun asia mainitaan...

Toimii!

=D

Jännittää ja ahdistaa

On ikäviä olotiloja jolloin ei malttaisi odottaa, pelottaa ja miettii, onkohan tämä järkevä ajatus ollenkaan?

Tosiasia on että vaikka espanjassa monet asiat ovat halvempia kuin täällä, tulee meille paljon sellaisia kuluja, mitä täällä ei tarvitse miettiä. Toinen lapsi menee jo pian kouluun, ja jos tyttö ei innostu todella espanjaa puhumaan on meidän maksettava koulumaksut suomalaiseen kouluun. Toisekseen, tyttö pitäisi lennättää isäänsä tapaamaan lomilla, ja en usko että olen kovin innokaas päästämään lasta yksin koneeseen, joten matkakulut tulee sitten meiltä molemmilta.

Työtä on luonnollisesti saatava mahdollisimman pian. Kielen opiskelu auttaa laajentamaan työpaikkahakua. Nyt aluksi olisi tyydyttävä paikkoihin joihin kelpuutetaan suomen ja englannin kielen taidoilla. Jos minä itse töihin hakeudun, on työn oltava niin hyvin palkattu että saadaan lapset hoitoon.. ! Voi voi.
Mutta montaa hetkeä ei tarvitse kärvistellä näiden ajatusten kanssa, kun mietteet jo kääntyy alati lähestyvään talveen! Talvea ei voi sietää! Kylmyyttä, pimeää ja tympeyttä. Tiedän, tiedän. Ei siellä aurinkorannikollakaan rantakelit talvella ole, mutta takuulla parempi kuin -25 astetta täällä ja metriset lumipenkat, jotka minä saan kolata!

Voi kumpa asiat etenisivät mukavasti ja suunnitelmat toteutuisivat..