Rakastamista part.2

Kiitos kaverille kyläilystä, ja muistutuksesta. Vaikka tuntuukin että muistan aina katsoa ympärilleni, ja olla iloinen siitä mitä näen.

Välillä kuitenkin avaa aamulla verhot, sattuu vilkaisemaan sinne taivaanrantaan ja huomaa yllättyvänsä.

Eihän tuo kuva nyt oikein anna oikeutta auringonnousulle livenä, mutta kuitenkin.

Tämän lisäksi rakastan aasien kopsutusta aamuisin, kun ne kulkevat parvekkeen alta töihinsä. Ja hevosten valjaissa kilkattavia kelloja.

Mukavaa joulun odotusta.

Saimpas heti palautetta, kun uhkailin kitinällä ja valituksella! ;)

En mä oikeasti aio vaan valittaa ja marista. Jotkut päivät vaan on.. no, perseestä, jos suotte anteeksi.

Nykyään en enää uskalla sanoa, että "tämä on pahin päivä ikinä!", olen nimittäin oppinut että luultavasti aina tulee kuitenkin pahempi päivä. Jos päivät laitettaisiin jonkinlaiseen pahemmuusjärjestykseen, olisi tämä päivä kyllä silti hyvillä sijoilla.

Mutta, empäs aiokaan kertoa miksi tämä päivä on niin paha. Kerron sen ehkä myöhemmin, ja keskityn nyt toiseen asiaan.

Olen pannut merkille, että kun muutimme tänne ESPANJAAN, niin ihmiset ovat sen jälkeen olettaneet että meillä ei ole ongelmia ja elämä vain hymyilee täällä auringon alla. Sitten jos erehdyt valittamaan jostakin, niin on homma jo ihan menetetty; "no mitäs lähitte?!" "iteppähän halusitte", "no, muutatteko takas suomeen nyt?"

Onhan se ymmärrettävää, koska kuka hullu nyt muuttaisi ihan TOISEEN maahan, ilman vedenpitävää suunnitelmaa ja ainakin viiden vuoden hätävararahastoa?

NO ME!

Ihan siitä syystä, ettei meillä siellä suomessakaan ollut sen parempaa suunnitelmaa. 

Meillä meni huonosti sielläkin ja vaikka välillä tuntuu että nyt menee vielä huonommin, niin joka päivä huomaan ajattelevani "no, ainakaan ei oo pakkasta!" tai ihan vaan että "no, ainakin mä oon täällä!"

Koska mä nyt vieläkin ajattelen näin, niin päätin kirjoittaa listan asioista joista tykkään täällä espanjassa. Mikäs sen parempaa terapiaa -lähes- maailman paskimpaan päivään, kuin ajatella positiivisia ajatuksia?! 

(kyllä, kiristelen hampaita juuri niin että se kuuluu varmaan vuoren toiselle puolelle..)

Tähän vaan menee hetki.

 Jee!

Me olemme virallisesti rekisteröityneet, ja typy on koulussa!

Ei se koulun puolikaan paperihommien suhteen ihan yksinkertainen ollut, mutta selvittiin kuitenkin! Kyselin englantilaiselta isältä koulun systeemistä, ja näyttää siltä, että mun täytyy tehdä koko paperirumba uudestaan pienemmän kohdalla, eikä siinä vielä kaikki! Koko juttu pitää tehdä ensisyksynä uudestaan, ja sitten taas, ja taas! =D

Rauhoitutaan nyt, ja mietitään mitä kaikkea on tapahtunut.

Campo jäi sydämeen, ja harmillista on ettei kuvia jäänyt muistoksi. Kuvat tulipalosta, yksi värikäs ötökkä ja kuva miehestä käsi paketissa, palon jälkeisenä aamuna.

Kun tytöt alkaa koulutiensä, ehkäpä minä voin palata tekemisen pariin. Nos vemos!

Kun on lähes vuosi mennyt, eikä byrokratia ole vieläkään kunnossa, alkaa huumori loppua.

Pääsimme todella maaseudun rauhaan, vaatimattomaan asumukseen, ja vaikka alku on ollut aivan kamala, olen nauttinut täysillä niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Valitettavasti virastojen sokkelot päihittävät meidät ja muutto takaisin sivistykseen on välttämätön ja pikainen.

Voisin väittää että jos tämä kaikki tapahtuisi suomessa, olisin voinut vielä jopa huonommin kuin nyt. Espanjalaiset ihmiset säilyttävät huumorinsa, jopa uhkaavan maastopalon aikana, ja suurin osa ihmisistä on sympaattisia. 

Toinen osa taas on niitä jotka tekevät kaiken vain oman edun eteen, ja vaikka joudunkin ymmärtämään etteivät he pahaa tarkoita, en jaksa hyväksyä monenlaisia asioita.. 

Katsotaan mihin huomenna laskeudutaan. Johonkin "helppoon" ja halpaan paikkaan josta on hyvä kiikaroida seuraava tilaisuutta campolla.

Äiteelle maailman isoin kiitos, ja muhkeampi pahoittelu loman extreme- luonteesta.

Elukoita.. elukoita.

Hetki sen jälkeen kun tuo lörppäkorva kotiutui meille, törmäsin puistossa tuollaiseen rääpäleeseen. Se oli niin pieni että hädin tuskin peitti kämmenen. Sen ei pitänyt jäädä meille, mutta...

Onhan se hyvä olla kissa, jos meidän suunnitelmat maalle muuttamisesta joskus toteutuvat!

 Huh?

Nyt meillä on sitten myös kissa. Riiviö.

Kyllähän sen vähän ajattelemalla olisi voinut tajuta, että kun on kaksi leikki-ikäistä lasta, saattaa kaksi eläimen pentua olla vähän taakaksi. No. Näillä mennään, ja onhan niistä valtavasti iloa!

Mutta turha odotella rentoja päiviä ja virkeitä iltoja! :D

Nämä valtaavat sitten sen sohvan, joka on niiltä kielletty.

Loppukevennykseksi tänään; taiteilijan näkemys puolikuusta.

Olihan se todella hieno, ja ihan tasan puolikas. Jotenkin minä onnistuin kuitenkin kuvaamaan sen näin

Intiassa kuukin on kuumempi Oo hio hoi! Kuin aurinko meillä mutta suurempi Oo hio hoi!... 

Piippolan vaarilla..

No ei nyt sentään.

Mutta tässä suunnitelma.

Tutun koira sai muutama viikko sitten pentuja, ja näin tässä kävi. Kohta meilläkin on rekku.

Ei ihme, koska täällä on koiria aivan valtavasti!Eli jos vähääkään lemmikit miellyttää niin niitä alkaa väkisinkin vilkuilemaan pian. Kissoista me ollaan aina pidetty, mutta kun allergia vaivaa niiden kohdalla niin pahasti niin lähdetään tälle linjalle. 

Tämä otus on sekarotuinen, jonka emässä tiedetään olevan spanielia ja huskya. Isästä ei oikein tiedä, mutta nuo rodut yhdistettynä olisi aika optimi!

Nyt kun vielä oltaisiin nimestä yksimielisiä... ehdotuksia?

España

Asiat toimii täällä usein hyvin eri tavoin kuin suomessa.

Asuntojen vuokrasopimuksia ei tehdä kalenterin mukaan, vaan sopimus kirjataan muuttopäivälle, ja vuokranmaksukausi lasketaan myös siitä päivämäärästä.

Muutto voi tulla yllättäenkin, me muutetaan huomenna. 

Joskus on aika työlästä saada mitään tapahtumaan. Välittäjien luotettava "kiireinen" äänensävy saattaa tarkoittaa että välittäjästä kuulee seuraavan kerran viikon kuluttua. Kun joku sanoo että soittaa parin tunnin päästä, kannattaa melkein soittaa itse. Kiireinen muutto jo tänään muuttuu espanjalaisen käsitteissä nopeasti huomiseksi. Ja kun huomiseksi sattuu lauantai, niin ollaankin jo hyvin väkinäisesti missään tekemisissä kun on vapaapäivä.

Pyhiä ja juhlia riittää, ja jos tiistaiksi sattuu pyhä, on turha kuvitella että kukaan tekee maanantainakaan juuri mitään.

Kaikenkaikkiaan elämään sisältyy paljon odottelua. Paitsi jos jonkun pitää saada rahaa, se on kyllä takuulla määräaikaan käsi ojossa.

Life, universe and everything

Noin kolmisen kuukautta on nyt takana oleskelua Espanjan maalla.

Olemme kovasti paljon viisaampia kuin tullessamme, ja ainakin triplasti hölmömpiä.

Yleisesti ottaen oleskelu, eläminen täällä on ihastuttavaa! Maalaisjärki ja jonkinlainen perustulo riittää siihen että voi elää "normaalisti", mitä se kullekin tarkoittaa..

Meidän normaaliin elämään riittää ettei ole nälkä, jano eikä ihan liian kylmä. Suomessa talviaikaan asunnostamme mitattiin mm. 10°c lämpötiloja, joten siinä mielessä meitä ei ole helppo säikytellä.

Ruoka on halpaa, kunhan ei osta sitä briteille ja suomalaisille suunnatuista kiskuripaikoista.

Olemme edelleen väliaikaisia oleskelijoita, koska tilanne ei ole vakiinntunut niin nopeasti kuin ajattelimme. Miehelle tosin on residenssi haussa työn takia. Kevät näyttää miten loppuperheen käy. Olin lasten kanssa välillä suomessa ja yritin selvitellä asioita KELAn ja työvoimatoimiston kanssa, mutta niilläpä on mihinkään hyvin vähän sanottavaa, joten parasta olisi vain löytää itselleenkin toimeentulo täältä.

Arkipäivässä tavallisuudesta poikkeaa vain maisemat. Lapset ovat riiviöitä ja pyykkikone laulaa aamusta iltaan. Ilmaisia huvituksia on kuitenkin tarjolla enemmän jo ilmojenkin puolesta. Lapset viihtyvät ulkona, ja vain parina päivänä on ollut niin kylmää ja tuulista ettei ulkoilu ole tullut kysymykseenkään. 

Junalla pääsee halvalla aika pitkällekin, ja paikkoja riittää vielä pitkäksi aikaa tutkittavaksi. Naapuripitäjän lintupuisto kuuluu näihin ilmaisiin huveihin, vaikka kyllä sieltäkin löytyy vuokrapyörää, kioskia ja karusellia jos kolikot polttelee taskuissa..

Meille riitti kukkojen ja tipujen vaaniminen ja haaveilut siitä talosta mihin saisimme omia kanasia.

Bongailu jatkuu entistä jännittävämpänä kun vastaan voi tulla tällaisia mörköjä jo kotipihassa!

Torakan olen toistaiseksi nähnyt vain kuolleena joten jätin kuvaamatta.

Pääsin viimein myös vilkaisemaan Mijasin katuja ja aaseja.

Olin ihan hitusen pettynyt siihen että tammikuunkin kylminä päivinä kylä vaikutti aika turistivetoiselta.. Odotin luonnollisempaa, pikkukylämäistä tunnelmaa, mutta tuollapa oli kaikki myynnissä.

Kadut oli sieviä ja aasit herttaisia, vaikka tokihan minä viherpiipertäjäparka käytin liikaakin energiaa miettiessäni miten aaseja hoidetaan. Mielessä käväisi jälleen se paikka mihin mahtuisi aasikin pihaan...

 kuva: äiti

Kun pihassa kasvaa banaanipuita ja jasmiinia, ei voi olla kovin kurja olla. Mutta joutuupa sitä silti miettimään että riittääkö toimeentulo, jos ei, niin odottaako jäätävä suomi..?

Taistelutahtoa riittää, joten jos se on vähääkään meistä kiinni niin paluuta ei ole. 

Jos mennään niin mennään täysillä!

kuva: äiti

Näen vain aurinkoa, muutenhan en edes katsoisi. 

piknikki.

Juuri ennen joulua kävimme pienellä retkellä, aivan kaupungin ulkopuolella. 

Kovin pitkälle ei tarvitse kävellä kun on vähän jo niinku maalla. Toisella rinteellä nähtiin vuohipaimen elukoidensa kanssa, ja parissa pihassa hevosia. Kanoja löytyy sitten kyllä ihan naapuristakin.

Oli aurinkoinen päivä, mutta tuuli aivan kamalasti ja siksi etsittiin tuollainen notkelma. Rattaat saivat jäädä parkkiin vähän ylemmäs.

 Tyttöjen kanssa tutkittiin pusikoita ja vuohien tekemiä polkuja.

Haaveiltiin hylätyistä taloista.

Ja matkalla ihailtiin taidetta.

Oli muuten pisin alikulkutunneli mitä olen kävellyt. 

Töitä on melkein mahdoton tehdä kun nuo lapsoset käy kierroksilla, mutta ehkä täällä vielä jotain näillä kätösilläkin syntyy.

Suku on pahin..

Otsikon sanonta on helppo tulkita vitsikkääksi, jopa hyväntahtoiseksi heitoksi. Joskus vaan käy niin että se on kylmä, inhottava ja surullinen totuus.

Sattumien, ja pohdinnan kautta on päädytty siihen että lähtö on nyt, eikä kohta. Räpättävä pyörremyrsky (lue:minä) raivoaa ympäri asumusta ja yrittää saada viimoisen tolkun vielä jäljellä olevaan omaisuuteen ja sitten mennään. Mennään moneen paikkaan, ikäänkuin kiertolaisena. Kolmisen viikkoa vietämme äiteen, ja kavereiden nurkissa, mikä toki voi olla mukavaakin kun saa kunnolla viettää aikaa yhdesssä - eihän sitä ole ihan varmaa vielä milloin vieraillaan puolin ja toisin.

Bloggaaminen jää siis vähän heikolle, vaikka tietokoneitahan matkalla on. Päivitykset ilman kuvia on vaan niin kovin tylsiä. Koska mainitsin tuon pataruoan kanssa juodun viinin, ja koska mulla on siitä sanottavaa, kirjoitan kuitenkin siitä vielä seuraavassa. Ehkä sitä ehtii muutakin.

Kun pääsen taas kunnolla bloggaamaan, ollaankin jo asian ytimessä; Espanjassa. Sitä vartenhan tämä uusi blogi oli tarkoitus olla olemassa. Elämä odottaa! =D 

Jenna Lepomäki

Minäkin ehdin esittää osanottoni, kun uutiset päivitettiin. Fuengirolan ja Mijasin lähistöltä löytynyttä ruumista epäiltiin Jennaksi.

Voi.. En voi edes kuvitella miten piinallista tällainen on äidille. Vanhemmille, sukulaisille ja ystäville... Jos suinkin voisin lähettäisin kaikki voimani auttamaan heidät tämän yli, ja voisin antaa kaikki vastaukset. Haluaisin antaa toivoa, ja toivon ihan todella että sitä on vielä.

Jenna lähti varmasti seikkailuun onnesta ymmyrkäisenä, Espanjaan, aurinkoon pitämään hauskaa. Seikkailu päättyi ikävästi, on käynyt mitä hyvänsä. En usko että voi sanoa että tästä pitää ottaa opiksi. En ikinä sanoisi kellekkään että älä lähde, älä seikkaile. Mutta olkaa ihmiset turvassa! Pitäkää huoli itsestänne, ja toisistanne.

Toivotaan että Jennan seikkailu jatkuu vielä.

Ravintoa ruumiille ja sielulle

 Jos joku onneton ei vielä satu tietämään niin minähän olen bipolaarinen.

En kovin vakavasti, jos niin voi sanoa. Luulen että joku kaunis päivä tulen pääsemään jatkuvasta lääkityksestä eroon, mutta toistaiseksi olen jumissa pillereideni kanssa. No. Joskus käy niin että resepti on uusimatta ja lääkkeet loppuvat, mikä sinänsä ei ole katastrofi, kunhan asia jotenkin tulee hoidettua. Lääkkeiden ikävä puoli nimittäin on se, että ne aiheuttavat vieroitusoireita.

Minä en pidä lääkkeistä. Lääkkeet eivät kuulu ihmisen elimistöön, ja minusta aina pitäisi pyrkiä hoitamaan vaivat muulla tavalla kuin popsimalla pillereitä ja kapseleita. Ravinnollahan on aivan mieletön vaikutus ihmisen terveyteen. Niin myös mielenterveyteen..

Puhdistamon edustaja piti mainion puheen kaakaopavun mielettömistä terveysvaikutuksista. väittipä hän jopa että ihmiset ovat heittäneet mielialalääkkeillään vesilintua, alettuaan popsimaan näitä ihmeellisiä papusia! Minähän tottakai menin höplään samoin tein, paransipa se minun aivojani tai ei, tämä superfood ei voi olla muutakuin hyväksi minulle. 

Lueppa tästä.

Pelkästään ravintoaineluettelo tekee vaikutuksen!

.

Puhdistamon laadukkaan pavut ovat käsinpuhdistettuja ja muutoin käsittelemättömiä. Paras mahdollinen hyöty niistä saadaan kun ne popsitaan sellaisenaan, ja pureskellaan omin hampain. Murskatessa niistä kuulemma erittyy jotain juttuja (voi kun joskus jäisi ne hienot sanat päähän), ja ne jutut menevät vallan hukkaan esimerkiksi blenderissä tms.

Maku on jokseenkin kitkerä itsekseen, mutta haukkaapa papu hunajatujauksen kanssa niin kylläpä maistuu herkulle!

      

Tähän vielä "resepti"

Näin helppoa on mahdottoman herkullisen ruoan tekeminen;

Heitä pataan vihanneksia, valkosipulinkynsiä ja vähän merisuolaa. Lado päälle valinnainen liha, ja perään vaikk atilkka kermaa. Työnnä uuniin, puuhaile muuta ja sen jälkeen nauti!

Tämä pata kypsyi uunissa parikin tuntia 150°c lämmössä. Lihasta riippuen ruoka kyllä tulee nopeamminkin, kovemmalla lämmöllä.

Padan kanssa nautimme myös viiniä, josta voisin kirjoitella myöhemmin.

Kuolaamista

Nyt lähtö on jo niin lähellä, että voin melkein maistaa suolaisen ilman ja kaikki herkut kielelläni!

Ruokavalion muuttuessa vähempihiilihydraattiseksi, ja muuten terveellisemmäksi, on se muuttunut myös vaivihkaa espanjalaisemmaksi.Enkä tarkoita pelkästään ruokaviinejä ;)

Ensimmäisiä päiviä on myös mietitty, ja suunniteltu. On löydettävä oikeat ruokakaupat, luultavasti joku itämainen puoti ja keittiövälineitä myyvä paikka. Tärkeimpiä olisi mortteli, terävät veitset ja kunnollinen pata. Pataruoka on helppoa, herkullista ja yleensä terveellistä.

Tällaisesta kinkkutelineestä voisin kans haaveilla vähän. Sitten kun meillä on varaa ostaa tuollainen kinkku!

50 päivän painajaisia

Jo jonkin aikaa olen nähnyt pitkästä aikaa unia jotka muistan vielä aamullakin. Näm unet ovat kehittyneet niin että aluksi K vain oli minulle kaikissa unissa tosi ilkeä, mutta pikkuhiljaa kuviin ilmestyi oudot maisemat, tapahtumat ja ihmiset jotka eivät ymmärrä puhettani.

Viimeksi talooni yritti tunkeutua joukko huligaaneja aseineen, enkä saanut ovea lukkoon. Juoksin asunnolta kohti kaupunkia, joka oli kauempana, ja yritin pyytää ihmisiä soittamaan poliisin, mutta kukaan ei ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää minua.

Selvä se. 50 päivää muuttoon!

Unet selkeästi heijastelevat jännitystä, ja asioita jotka vaivaavat mieltäni. Onneksi unissa kuitenkin tapahtuu kaikkea hullua ja suurin osa huolettavista asioista on hoidettavissa. Mutta hyvähän se on että on tuollainen alitajuntaan tallennettu muistilista!

Eli paikan päälle saavuttaessa ensimmäinen hoidettava asia on turvalukot ja ikkunakalterit. (jos vain lupa heltiää)

Vaikka asunto on aika syrjässä, niin on tehokas murtovarkailla pelottelu tehnyt tehtävänsä, ja tämä suomalaisjunttiperhe tahtoo pitää tavaroistaan itsestään huolta.

Fuengirolaaa!

Tilanteeseeni nähden mun on varmaan pakko kommentoida töllön uusinta pläjäystä Fuengirolaa.

Noh. Mä en ole millään tapaa suomalaisen viihteen ystävä. En oikein millään saralla. Tämä ei tee poikkeusta.

Mikä siinä on että kaikki suomalainen tuotos tuntuu niin kuolettavan tylsältä mitään sanomattomalta.

Ihmiset on kaikesta auringosta ja Espanjan ilmapiiristä huolimatta vähän ankean oloisia, ja kuvauksiin on väen vängällä yritetty keksiä jotain kivaa spessuu. Kun mun nähdäkseni ihan arkipäivän jutut riittäisivät, jos siihen saadaan ympättyä sitä sisältöä.

Ei kaupassa käynnin tarvitse olla tylsää! Siinä samalla olisi todella kiinnostava kuulla siitä mitä eroja ihmiset ovat huomanneet, verrattaen suomalaisessa k-marketissa käyntiin. Asiaa, historiaa ja tapoja löytyy takuuvarmasti jos vaan vähän viitsii!

Iloinen poikkeus on kylän oma poika Juha Willman. Iloinen ja letkeä kaveri, ja aion ehdottomasti vierailla luukussaan. Nuori hippipariskunta, Roy ja se nätti tyttö, olisivat varmaan kiinnostava pari, jos heistäkin löytyisi joku muukin kuvakulma kuin peräpää menossa kallioo ylös.

Ugh.

Pelastusoperaatio!

Koska mä nyt päätin hyljätä vanhan blogin, niin on mun pakko jakaa näitä mun bongauksia täälläkin. Menköön sen elämän piikkiin. Espanjan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Ellemme halua miettiä sitä, onko Espanjassa siilejä?

Iiik! Pelottaa!

K oli alkamassa nurmikon leikkuuseen, kun huomasi lyllertäjän. Valitettavasti ressu meni ihan väärään suuntaan, ja jäi mottiin talon nurkkaan.

Ja mä en kestä edes ajatella että pieni lähtisi vaeltelemaan tien suuntaan. Niimpä aloitettiin operaatio siilin pelastus.

Yritin toki tarjota piikkikaverille myös matoa evääksi mutta taisi jännittää liikaa.

Kompostin takana on mitä täydellisin paikka pienelle siilille. Siellä on tunkio ja pusikko.

Siili lähti tyytyväisenä jatkamaan matkaansa, ja pusikosta alkoikin heti kuulua rapina ja rutina.  ..kunnes se ruohonleikkuri käynnistyi.

Niin. Onko Espanjassa siilejä?

Varikset on melkeimpä lempilintuni, ja niitä ei taida siellä esiintyä. Ainakaan wikiwikin mukaan..

Viva pipo!

Olen antanut itseni ymmärtää, että Espanjassa ei harrasteta juuri pipoja, tai hattujakaan niin paljon.

Asia täytyy muuttaa heti paikalla!

Hiustenvärjäyspäivän pelastaja; Pitsipipo!

Ja tässä samalla tuikkaan naamani kaikkein nähtäville. En muistaakseni ole sitä aikaisemmin vanhassakaan blogissa tehnyt. Ehkä.

Kävin eilen kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Voin lämpimästi suositella!

Ikuisuuksia vaivannut iskias on nyt hoidossa, ja vaikka tänään kaikki tuntuu hankalalta ja tuskaisalta, niin on selkeästi havaittavissa muutos.

Lantio on laitettu oikeampaan asentoon, ja myös ainaisesti vaivannut polvi on kuulemma nyt samalla tavalla kuin vierustoverinsa!

Myös Fuengirolassa on ollut suomalainen jäsenkorjaaja. On sittemmin kuulemma tullut takaisin suomeen, mutta ehkäpä hänet saadaan sinne joskus edes käymään, jotta sitten voi tarkistella jäsenten paikkoja. Tuo ompelu ja istumatyö ei ole mitenkään hellä kropalle!