Otsikon sanonta on helppo tulkita vitsikkääksi, jopa hyväntahtoiseksi heitoksi. Joskus vaan käy niin että se on kylmä, inhottava ja surullinen totuus.
Sattumien, ja pohdinnan kautta on päädytty siihen että lähtö on nyt, eikä kohta. Räpättävä pyörremyrsky (lue:minä) raivoaa ympäri asumusta ja yrittää saada viimoisen tolkun vielä jäljellä olevaan omaisuuteen ja sitten mennään. Mennään moneen paikkaan, ikäänkuin kiertolaisena. Kolmisen viikkoa vietämme äiteen, ja kavereiden nurkissa, mikä toki voi olla mukavaakin kun saa kunnolla viettää aikaa yhdesssä - eihän sitä ole ihan varmaa vielä milloin vieraillaan puolin ja toisin.
Bloggaaminen jää siis vähän heikolle, vaikka tietokoneitahan matkalla on. Päivitykset ilman kuvia on vaan niin kovin tylsiä. Koska mainitsin tuon pataruoan kanssa juodun viinin, ja koska mulla on siitä sanottavaa, kirjoitan kuitenkin siitä vielä seuraavassa. Ehkä sitä ehtii muutakin.
Kun pääsen taas kunnolla bloggaamaan, ollaankin jo asian ytimessä; Espanjassa. Sitä vartenhan tämä uusi blogi oli tarkoitus olla olemassa. Elämä odottaa! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti