Kun on lähes vuosi mennyt, eikä byrokratia ole vieläkään kunnossa, alkaa huumori loppua.

Pääsimme todella maaseudun rauhaan, vaatimattomaan asumukseen, ja vaikka alku on ollut aivan kamala, olen nauttinut täysillä niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Valitettavasti virastojen sokkelot päihittävät meidät ja muutto takaisin sivistykseen on välttämätön ja pikainen.

Voisin väittää että jos tämä kaikki tapahtuisi suomessa, olisin voinut vielä jopa huonommin kuin nyt. Espanjalaiset ihmiset säilyttävät huumorinsa, jopa uhkaavan maastopalon aikana, ja suurin osa ihmisistä on sympaattisia. 

Toinen osa taas on niitä jotka tekevät kaiken vain oman edun eteen, ja vaikka joudunkin ymmärtämään etteivät he pahaa tarkoita, en jaksa hyväksyä monenlaisia asioita.. 

Katsotaan mihin huomenna laskeudutaan. Johonkin "helppoon" ja halpaan paikkaan josta on hyvä kiikaroida seuraava tilaisuutta campolla.

Äiteelle maailman isoin kiitos, ja muhkeampi pahoittelu loman extreme- luonteesta.