Blogisunnuntaita tässä viettelen. Olen ollut jo melko kauan kaikenlaisten blogien suurkuluttaja. Minusta kauneus on ihanaa ja on ihanaa kun kauniisiin kuviin yhdistyy hauskoja juttuja, tai ehkä tylsiäkin, sillain vertaistuellisessa mielessä ihanaa.

Nyt kuitenkin alkaa ottamaan pannuun. Kaikissa blogeissa vilisee mainoksia. Kaikki blogit kuuluu johonkin sivustoyhteisöhässäkkään, missä kaikki on tosi taitavia, lahjakkaita ja kaikin tavoin upeita. Ihan kiva. Mutta mitä hiton tekemistä millään niistä asioista on todellisuuden kanssa? 

Viimeisenä rimpuilevat todellisuussektorilla kotiäitiblogit, mutta kas, niissäkin on mainosta, arvontaa ja sponsoreita! Ompa todella liikuttavaa lukea kotiäidin kamppailusta milloin minkäkin lapsoseen liittyvän haasteen parissa kun silmissä vilisee pitsialusvaateriukuja...

No. Mä tietysti olen vain katkera koska mulla ei ole varaa tosi hienoon kameraan, (ja siis ei muuten mut mun kameran linssi on omien palleroisten käsittelyssä saanut jo naarmuja ja muuta kivaa..) eikä mulla oo edes varaa hankkia pirun tarvikkeita että voisin tehdä jotain mistä ottaa hienoja kuvia. Ja kun ei ole hienoja kuvia, niin ei voi pitää blogia?

No HOOVEE. Koska mä tunnen jotian ihmeen tunteenpaloa tähän bloggaamisasiaan nyt, niin aion kirjoittaa tänne vähän enemmän, ja unohtaa ne hienot kuvat. Niiden sijaan saatan ilahduttaa itseäni keskinkertaisilla räpsyillä jotka syystä tai toisesta liikuttavat minua itseäni suuntaan tai toiseen.

Eli paljon ruikutusta, vinkumista ja haaveilua. Vähän tomintaa. Olé!