Ompa ollut pitkä tylsä jakso.

Rahat on koko ajan loppu --> stressi. Pahantuulisuutta, kiukuttelua ja tympääntymistä. On satanut hirveästi, ja se tuo omat pikku juttunsa täällä elämiseen. Espanjalaiset talot eivät suinkaan ole rakennettu jäätä murtaviksi lämpöpesäkkeiksi niinkuin suomalaiset talot. Ja vaikka meidän talo suomessa oli enemmänkin jään murtama, eikä lainkaan lämmin, tuo tämä sadekausi omat, uudet haasteensa.

Ilmahan on kostea. Siis tosi kostea. Tarkoittaa sitä että ikkunat valuu vettä, sisäpuolella, ja ihan huolella. Ja seinät homehtuu jos unohdat tuulettaa. Kyllä. Tuuletettava on vaikka sataisi kaatamalla.

Lattiat on kiveä, laattaa. Ne on tosi kylmät, ja koko kämppä on tosi kylmä. Tähän alkaa vähän tottua. Kun oppii tuulettamaan, niin huomaa että ei palele niin paljon. Kosteus tekee niin paljon.

Ja edellisessä asunnossa pyykinkuivaus osottautui täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Tästä syystä pyykit uivat, siis sukelsivat, sateessa kunnes sade lakkasi. Nyt tilannetta korjaillaan, ja pyykkiä siis riittää. Lisäksi on opittu luuttuamaan niitä lattioita. 

Tämäpä on ensimmäinen asunto missä on törmätty torakoihin.

Not Funny!

Ainoa keino, mitä voi kokeilla, ja sitten toivoa kovasti, on siivota paljon. 

Nyt ei ole enää näkynyt, sormet ristiin!

Eli siitä syystä espanjalaiset luuttuavat päivittäin. Ne luuttuavat myös terassit, parvekkeet ja oven edustalta kadun. Päivittäin.

Mä en ole vielä ihan niin innokas, vaikka keittiö kyllä tulee pyyhkäistyä joka ilta.