Kiitos kaverille kyläilystä, ja muistutuksesta. Vaikka tuntuukin että muistan aina katsoa ympärilleni, ja olla iloinen siitä mitä näen.
Välillä kuitenkin avaa aamulla verhot, sattuu vilkaisemaan sinne taivaanrantaan ja huomaa yllättyvänsä.
Eihän tuo kuva nyt oikein anna oikeutta auringonnousulle livenä, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi rakastan aasien kopsutusta aamuisin, kun ne kulkevat parvekkeen alta töihinsä. Ja hevosten valjaissa kilkattavia kelloja.
Mukavaa joulun odotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti